Oppimista tapahtui jakson aikana ainakin kohtuullisesti. Merkittävimpiä oppimiskokemuksia oli tietysti konkreettinen työskentely viidennen luokan oppilaiden kanssa sekä erilaisten oppimistyylien tiedostaminen ja kokeileminen käytäntöön. Toisaalta en kehitellyt oppilaille kovinkaan erikoisia oppimistyylejä, koska koin uuden taidon kehittyvän parhaiten demonstraatioiden, opetuskeskusteluiden ja opettajajohtoisen toiminnan avulla.
Myös muutamat seminaarit olivat ajatuksia herättäviä, varsinkin erityisopettajan luento sekä oman aineen didaktiikan Tarja Krögerin kanssa käydyt opetus- ja ohjauskeskustelut avasivat hienosti teoriaa käytäntöön. Omissa tavoitteissanikin mainitsin lisävarmuuden saamisen tuntisuunnitelmien tekoon. Oman opetusjakson jälkipuoliskolla suunnitelmien teko avautui paremmin juuri oppilastuntemuksen ja varmuuden lisäännyttyä sekä oman ajattelun monipuolistuttua. Opin paljon myös käsityön orientoinnista, hyvin ideoita oli hyvä jakaa muiden kanssa. Käsityötä voi lähestyä aineena niin monesta näkökulmasta, ettei orientoinnissa pitäisi juuri olla ongelmia. Toisaalta se on tärkeää tehdä heti jakson alussa, jotta kiinnostus todella heräisi ja oppilaat olisivat alusta asti inspiroituneina mukana.
Toisaalta mietin myös sitä, että jakson orientointi tulisi olla mielekäs osa koko jaksoa. Mikään irrallinen tai keinotekoinen pätkä tunnin alussa tuskin toimii. Opettaja puhkuu intoa, mutta oppilaat ihmettelevät opettajan saaneen jonkun kohtauksen. Sehän tuskin oli ideana? Vaaditaanko tällaista draamaa myös muiden aineiden opettajilta..? Toki orientointi ja inspirointi on taito- ja taideaineissa erittäin tärkeä ja motivaatiota kohottava seikka, mutta jotenkin siihen ainakin omassa jakson suunnittelussani kului suhteellisen paljon aikaa ja energiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti