Teknisen työn ja teknologian perusteet, 3 op (J042337); työraportti

Tiivistelmä

Kurssilla tutustuttiin teknisissä töissä käytettäviin käsityövälineisiin sekä suunniteltiin ja toteutettiin puinen nauhapirta sekä valinnaisella tekniikalla tehty korusarja. Nauhapirta muotoiltiin ja koristeltiin haluamalla tavalla.

Kurssille tultaessa...

Kurssi oli itselleni helppo ja mukava, sillä olin jo aiemmin suorittanut teknologiakasvatuksen perusopinnot ja nyt siirtynyt aineopintoihin. Aluksi roolini oli neuvoa muita kurssilaisia esim. työkalujen nimissä ja sijainneissa, mutta nopeasti hautauduin hiomaan kiviä eli suunnittelemaan omaa kurssityötäni.

Teknisen työn ja teknologian perusteet; kurssin kulku

Korut

Aluksi suunnittelin tekeväni kaksi sormusta ruostumattomasta teräslevystä leikkaamalla ja poraamalla ja aloitinkin sormusaihioiden kanssa työskentelyn. Porasin teräslevyyn 20mm kokoisia reikiä ja leikkasin niistä sopivan kokoisia aihioita. Muutaman demokerran jälkeen hylkäsin kuitenkin ideani, sillä en saanut aihioista riittävän sileitä. Itseasiassa, kun totesin aihion tehneen sormeeni ainakin viisi pientä viiltohaavaa, koko projekti sai aivan uuden suunnan ja sormusaihiot lensivät takaisin kierrätyslaatikkoon.
Uudeksi suunnaksi otin kivien hiomisen. Aiempi kosketukseni kivenhiontaan on pikainen käynti Parikkalassa toimivaan kiviliikkeeseen, jonka perusteella kuvittelin kivitöiden olevan äärimmäisen likaista puuhaa.
Aluksi kokeilin koululta löytyvää graniittia, josta leikkasin ensin kolmion muotoisia palasia. Tavoitteeni oli hioa niistä riipuksia ja rintakoruja. Esikuvakseni halusin ottaa kivikautiset eläinpääveistokset, jotka ovat olleet samalla kirveitä sekä metsästysonnen tuojia. Vasemmalla olevat kuvat museoviraston sivuilta (www.nba.fi). Enempää suunnittelematta intuition seuraamana graniitin palasista alkoi muovautua eläinten päitä; ensimmäisestä tuli koiran pää, seuraavasta jo susi ja sitten vielä vasikka ja karhu.
Kivenhionta oli mielenkiintoista; en ollut kokeillut sitä kertaakaan aiemmin. Innostuin myös etsimään itse kiviä ja hainkin mökkirannastamme ison rantakiven möhkäleen. Yritin kylläkin etsiä raidallista gneissiä, mutta päältä raidalliseksi kulunut rantakivi osoittautui sisältä mustaksi graniitiksi. Se oli kuitenkin huomattavasti pehmeämpää kuin koulun varastoista löytyneet graniitit. Vasikan pään tein puna-mustasta graniitista.
Kivien kiillotus oli tietysti kaikkein tylsin vaihe työstämisestä. Ensimmäistä prototyyppiäni en oikein jaksanut kiillottaa kunnolla, mutta susi onnistui jo paremmin sekä muodon että kiillotuksen suhteen. Oli hienoa nähdä, kuinka harmahtavasta rantakivestäkin tuli kiiltävä koru. Toisaalta oli kiva rupatella toisten kurssilaisten kanssa kiillotuslaitteen ympärillä, kun samalla jopa teki töitä!
Karhun ja vasikan päähän porasin reiät kiviporalla. Yritin myös porata metalliporalla ja pienempää reikää suden päähän, mutta siinä tuloksena oli vain savuava pora. Edes porauksessa lastuamisnesteenä käytetty öljy ei auttanut yhtään asiaa. Kiviporan käyttö oli oikeastaan aika jännittävää; siinä täytyi olla erittäin varovainen. Porasin valmiiksi reiät kolmion muotoisiin aihioihin, jotta mahdollinen kiven murtuminen ei olisi harmittanut niin paljon. Vasikan "takaraivosta" eli taustapuolelta lohkesi pieni pala, mutta se ei itse korun tekemistä juuri haitannut.
Sudesta ja koirasta tuli rintaneulat. Ostin niitä varten valmiit koruneulapohjat, joihin liimasin kivet 2-komponenttiliimalla.

Nauhapirta

Oikeastaan kaikki varsinaiset demokerrat tuhrasin korujen kanssa ja pirran tekeminen jäi suurimmaksi osaksi itsenäisesti suoritettavaksi. Kysyin muilta kurssilaisilta tarkentavia kysymyksiä ja tutustuin verkossa olleeseen materiaaliin. Muuta ei sitten tarvittukaan, siis töihin!
Pirran tekeminen tuntui aluksi aika helpolta hommalta, mutta ongelmansa siinäkin sitten lopuksi oli; lopulta tein kaksi pirtaa, kun toisesta tuli hieman vino. Toisaalta kumpikin pirta on ollut jo tiukasti käytössä, toimivat molemmat!Halusin tehdä pirrat "roskamateriaalista" kuten tein sormusaihiotkin ja kaivelin puuvarastosta sopivan kokoisia puupalikoita ja 6mm:n pyörökeppejä. Kaikki käyttämäni pyörökepit olivat valmiiksi pätkittyjä (roska?)palasia, samoin massiivipuuosat. Ensimmäisessä versiossa puuosat olivat liimalevyä, toisessa parannellussa versiossa vain sopivan kokoiset lankun pätkät.
Höyläsin, sahasin ja jyrsin puuosat valmiiksi ja sen jälkeen mitoitin osiin pirran piiden reikien kohdat. Päätin tehdä melko leveän pirran, sillä se on monikäyttöisin; leveällä pirralla saa helposti sekä kapeaa että leveää pirtanauhaa. Nyt pirtaani mahtuu 53 lankaa sekä 15 kuviolankaa. Halusin tehdä pirtaani ehdottomasti kahdet reiät langoille, eli siis kuviolangoille myös omansa. Ja taas saatiin aikaan monikäyttöisempi pirta.
Porasin siis pyöröpuikoille reiät pirran puu osiin, katkoin puikot sopivan kokoisiksi ja hioin piiden päät pyöreiksi nauhahiomakoneella. Sitten liimasin pirran kasaan ja aloitin reikien poraamisen lankoja varten. Merkkasin lankareikien paikat purasimella, mikä helpotti poraamista huomattavasti. Samanlaiset 2mm:n reiät porasin myös kuviolangoille 20mm pohjalankojen reikiä ylemmäksi; näin tulevaan viriöön saadaan sopivasti sormen mentävä väli. Lopuksi jyrsin alajyrsimellä piinreikien kohtiin loven, jotta lankojen pujottaminen reikiin tuli olemaan helpompaa. Jyrsinnät ja poraukset viimeistelin vielä neulaviilalla ja hiekkapaperilla.

Teknisen työn ja teknologian perusteet; koristelusta ja pintakäsittelystä

Olen harrastanut kuluneen joluloman aikana runsaasti lovileikkausta. 35op:n aineopintoihin kuuluva lovileikkaus on ollut helppo ja mielenkiintoinen tapa koristella puuta. Kokeilulautamme olivat leppää, mutta halusin kokeilla myös koivupuisiin nauhapirtoihin lovileikkausta. Puun syiden suunta aiheutti ensin pientä ongelmaa; kokeiluissamme syyt ovat pystyssä, pirran puuosissa vaakatasossa. Vaikka koivu oli puuna kovempaa ja painavampaa kuin leppä, lovileikkaus onnistui näin vasta-alkajalta yllättävän hyvin.
Halusin kokeilla erilaisia kuvioita ja siksi pirtojen kaikki puolet ovat erilaisia. Parhaiten onnistui koristelankapirran kolmiokuvio, jonka tein viimeiseksi. Harjoitus siis tekin hyvää "käsialalle". Hankalin kuvio oli saman pirran toisella puolella oleva kukkakuvio, jossa halusin jokaisen kuvion olevan yksittäinen. Tämä teki kuvion tekemisestä haastavaa ja jouduinkin korjailemaan lohjennutta puuta muutaman kerran.
Viimeiseksi käsittelin pirrat öljyllä (Tikkurilan Supi-laudesuoja), joka suojaa pirtaa kosteudelta ja likaantumiselta. Suojaöljy syvensi samalla myös puun väriä. Öljyn levittäminen oli helppoa. Aluksi yritin levittää sitä käsipyyhepaperilla, mutta piiden välit olivat hankalat käsitellä tällä tavoin. Lopullinen pinta tuli parhaiten tavallista leveää akvarellisivellintä käyttäen, ja pinnasta tuli mielestäni hyvä.

Teknisen työn ja teknologian perusteet; lopuksi...

Ongelmia?

Kuten sanottua, ongelmia ja suunnanmuutoksia oli pitkin kurssin kulkua, mutta toisaalta se on itselleni todella tyypillinen tapa toimia. Tällä kertaa sormusidean hylkääminen johtui puhtaasti taidon puutteesta. Olin joskus nuorempana nähnyt vastaavanlaisen sormuksen, jollaisen halusin tehdä, mutta tuo sormus oli hopeasepän tekemä, enkä olisi saanut vastaavaa aikaan kuin pitkän harjoittelun tuloksena. Kivien hionnassa ei juuri ongelmia ollut, kiillotus oli vain aika yksitoikkoista hommaa.
Pirtojen kanssa sählääminen oli opettavaista. Ensimmäisestä pirrasta tuli siis prototyyppi, mutta toinen onnistui sitten jo hyvin. Ja varmasti opin taas enemmän loogista ajattelua (tai jopa ajattelemaan ennen toimintaa..!). Protopirtaan tuli alalaitaan yksi ylimääräinen reikä, koska en ollut siinä vaiheessa vielä lukenut kirjallisia ohjeita; myös pirran hiominen jäi tämän takia vähemmälle. Toisen pirran tein enemmän harkiten, mutta ongelmia siinäkin tuottivat hauraat ja vääntyilevät pyöröpuikot. Halusin kuitenkin käyttää "jämälaatikossa" olevia pätkiä, joista priimaosat on jo tietysti katkottu pois. Paria kohtaa piinväleistä jouduin liimamaan ja tukemaan maalarinteipin avulla ennen poraamista, mutta muuten piit kestivät hyvin. Suurin ongelma vääntyilevistä puikoista koitui jyrsiessä. Osa puikoista oli niin ulospäin vääntyneitä, että ne uhkasivat mennä poikki jyrsimen terässä. Koristelun ongelmat jo mainitsinkin, joten niistä ei sen enempää.


Pohdiskelua ja sovellusta...

Kuten jo alussa sanoin, olin kurssilla ehkä hieman erityisessä asemassa muihin opiskelijoihin nähden. Toisaalta minulle oli myös ensimmäinen kerta työstää kiveä, mutta muuten sain tehdä oikeastaan kaiken itsenäisesti. Tosin muitten käyttäessä käsityövälineitä itse työskentelin surutta konetyöstön keinoin. Määrittelin ja laiton kaikki asetteen itse, kun samaan aikaan muiden ei tarvinnut. Toisaalta tämän on tietysti perusteltavaa sillä, että olen käynyt läpi koneiden ja laitteiden työturvallisuuskoulutuksen, muut kurssilla olleet eivät saaneet käyttää niitä itsenäisesti.
Jostain syystä haluan mahdollisimman usein käyttää töissäni hukkamateriaalia; minusta käyttökelpoisen tavaran pois heittäminen on aivan kamalaa. Tässä työssä se oli osin siunaus, osin kirous. Toivottavasti kierot pyöröpuikot kestävät käyttöä seuraavat 50 vuotta (sen ikäinen on oma aiempi pirtani, mummon peruja) sillä massiivipuisesta pirrasta tuli hieman turhan painava. Puuosia olisi voinut siis ohentaa lisää höyläten.
Kokeilemistani tekniikoista ja materiaaleista ihastuin tietysti uuteen tuttavuuteen eli kiven leikkaukseen ja hiontaan. Työ ei ollutkaan kovinkaan likaista, roiskuvaa tai äänekästä. Koneet tuntuivat turvallisilta käyttää ja vaikka kynnet kokivat kohtalonsa moneen kertaan, ei naarmuja tullut vaikka välillä sormet osuivatkin kevyesti pyörivään leikkauslaikkaan. Kivitöitä voisi siis kuvitella opettavansa ainakin yläkoulun puolella, miksei myös harjaantuneille 6-luokkalaisillekin. Toisaalta kivenhionta vaatii kärsivällisyyttä, mutta lopussa se palkitaan.
Nauhapirran tekemistä voisi ajatella myöskin ylemmille luokille aina 5. luokasta ylöspäin. Välineet ovat jo siinä vaiheessa tuttuja ja varmasti erilaisia keinoja koristeluun on myös opittu. Pirran valmistaminen olisi oikeastaan hyvä tapa yhdistää teknistä ja tekstiilityötä. Itse pirtanauhan tekeminen ei ole kovinkaan vaikeaa, helpoimpia malleja olen teettänyt jo 1.-2. -luokkalaisilla. Helpompi sovellus olisi ehkä lautanauhan tekemisessä käytettävät nauhalaudat ja niiden valmistaminen samanlaisena projektina.

Ja aivan lopuksi; kuten huomataan, kuvista löytyvät ainoastaan koira- ja karhu-korut. Joulun alla halusin tietysti antaa omatekemiäni lahjoja ja päätin antaa susi-korun miehelleni ja vasikan pään kummitytölleni. Kummatkin olivat oikein mielissään lahjoistaan ja halusivat esitellä koruja kaikille. Mieheni hävitti sitten susi-rintaneulansa joulun ajan juhlinnoissa jo seuraavana päivänä, eikä vasikka-kaulakoruakaan löydy enää mistään. Valitettavasti noista töistä jäi kuvat ottamatta.. Näin käy joskus.

Uuteen syksyyn....!

Kohta on kuukausi kesäloman loppumisesta. Taas se aika vierähtelee aikamoista vauhtia! Opetus on lähtenyt käyntiin mukavasti. Toista voisi sanoa opinnoista. Heti kättelyssä jouduin luopumaan haaveestani suorittaa perusharjoittelu alta pois nyt syksyllä, mutta ei vaan riittänyt rahkeet.
En saanut 7-viikkoisen harjoittelun ajaksi ketään sijaista itselleni töihin, joten kummallisesti tunnen olevani vastuussa oppilaistani ja peruin koko jutun. Viimeksiki, kun olin pois 3 viikkoa ensimmäisessä, orientoivassa harjoittelussa, oppilaat olivat jo ehtineet "taantua" eikä opetus ollut edennyt juuri mihinkään suuntaan. Ihmettelen siis, millaisiahan oppilaita olisi tullut vastaan 7 viikon poissaolon jälkeen..
Muutoin opintojen aloitta- minen on ollut suhteellisen turhaut- tavaa. Tekniset työt ovat kyllä alkaneet, mutta en ole päässyt mukaan kuin yksille demoille. Samaan syssyyn alkoi kvali-kurssi, joka on tietysti samaan aikaan. Eli siis, missä olen, mitä teen, pää menee pyörälle, kun pitäisi olla taas vähintään kolmessa paikassa yhtä aikaa. Ja uskomattoman turhauttavaa on myös selittely ohjaaville opettajille. Miten heidät saa ymmärtämään, että heidän aineensa ei ole ainoa opiskeltava aine maan päällä???
Tällaiset tunnelmat eivät ole ainakaan omiaan lisäämään opiskeluinnokkuutta ja työmotivaatiota. Miksi näin..?!

Opetusharjoittelun kokemukset

Orientoivan harjoittelun tärkein oppimiskokemus oli ehdottomasti erilaisten opetusmenetelmien vertailu ja kurinpidollisten asioiden seuraaminen ja omaksuminen. Työrauhan säilyttäminen sekä erilaisten oppijoiden huomioonottaminen ja kannustaminen ovat todella tärkeitä osa-alueita nykyopettajan työssä. Olen jo aiemmin saanut vinkkejä omaan opettajuuteeni kuvataiteen parissa tutuilta kollegoilta Nämä vinkit ovat olleet erilaisia lähestymistapoja samaan oppiaineeseen ja olleet todella hedelmällisiä.

Itsetuntemus ja -arviointi ovat opettajan työssä ja opiskelussa tärkeä osa kehittymistä. Opettajan työssä jatkuva oppiminen ja kehittyminen on tärkeää, joten itsearviointi on luonnollinen osa työtä. Muiden alan ammattilaisten ajatuksista on helppo ammentaa omaan opetukseen.

Kokonaisuutena harjoittelujakso vaikutti ajatuksiini opettajan työstä verrattain vähän aiempien työkokemusten vuoksi. Tietenkin on mielenkiintoista vertailla eri koululuokkia ja muiden opettajien tyylejä ja kokemuksia omaan opettajuuteen. Omat näkemykseni saivat osaltaan vahvistusta, jotkut korostuivat entisestään, esimerkkinä tasa-arvo ja reiluuden vaatimus.

Mielenkiintoista oli myös lyhyt pedagoginen jakso sivuaineen eli teknisen työn opiskelussa. Suunnittelimme ryhmänä aihepiirin, josta lähdimme sitten muokkaamaan kolmea kaksoistuntia pienryhmissä. Jokainen ryhmä havainnoi jakson aikana eri asioita ja joka ryhmästä yksi toimi opettajana. Tietenkin minä sain kunnian hoitaa oman ryhmämme opetustuokion, mutta kokemus oli hyvä ja antoi itseluottamusta. Kyllä minusta tulee vielä hyvä teknisen työn opettaja!

Teemapäivä

Kevät alkaa olla jo pitkällä ja teema- ja juhlatyöryhmä repeilee liitoksistaan. Pj:na täytyy olla miettimässä jatkuvasti spesiaalipäivien onnistumista.
Viime perjantaina ollut teemapäivä onnistui ilmeisesti ihan hyvin, ainoastaan muutamat lukiolaiset (jotka eivät saaneet osallistua koko päivään) marmattivat. Toki jäi seuraavaan kertaan petrattavaa, varsinkin tiedottamisessa. Sitä ei ilmeisesti ole koskaan liian paljon. Itselläni se onkin jonkinlainen ongelma; kun itse tiedän asioista ja olen ollut suunnittelemassa niitä, luulen, että kaikki muutkin hoksaavat jonkin asian kulun puolesta sanasta. Nooh, petrataan siinäkin.
Itse pääsin harjoittelemaan teknisiä töitä, olenhan ollut innostunut aineen opiskelusta koko vuoden. Halusin olla töissäkin vaihteeksi vähän erilaisessa roolissa, joten linnunpänttöjen tekeminen oli tosi kivaa. Opetätikin onnistui tekemään ihan kaksi pönttöä valmiiksi asti ja nyt ne ovat jo puussa odottamassa asukkaita!

Taontaa, hitsausta

Kyllä uuden oppiminen on ihanaa puuhaa!
Ihan intoa puhkuen viiletän teknisiin töihin, kun ihan oikeasti saa oppia jotain uutta, sellaista, jonka olen halunnut oppia jo monta aikaa sitten.. Nyt kummastelen metallipajan puolella takomisen, juottamisen ja hitsaamisen ihmeellistä maailmaa.

Homma etenee

Iiiiihanaa!
Sain valmiiks miun ihka ekan suunnittelutyön täällä Savonlinnassa! Ja aiheena oli vielä tekniset työt ja työkaluna uusi CAD-ohjelma, johon en meinannu päästä sisälle ollenkaan. Muutaman ahdistushetken jälkeen rupesi lyyti kirjottamaan ja tässä tuloksia:
Tuo vaaleansininen hienous oli esikuvana, kun rupesin suunnittelemaan omaaani.
Nyt kun uunien lämmitys on alkanut täydellä teholla, joka paikkaan ripajavat puun muruset ja kaarnan hiutaleet ottaa ihan mukavasti aivoon. Niinpä suunnittelin meille pönttöuunin varjoon samanlaisen "kippaavan" polttopuulaatikon.
Ensimmäisen version runko on vieressä CAD-piirroksena, saas nähä, miten tuo kokoonpannaan...
Seuraamme tilannetta...