5a-ryhmän käsityötaiturien kanssa suunniteltiin ja kudottiin upeita lautanauhoja.
Ensin jokainen suunnitteli nauhansa verkosta löytyvällä yksinkertaisella, mutta mahtavalla ohjelmalla:
http://users.jyu.fi/~perpitk/index.php?page=lautanauha/ohjelma
Jokainen oppilas valmisti itse myös omat työvälineensä eli kudonnassa tarvittavat laudat. Niitä tarvittiin 4-10 kappaletta riippuen mallista. Sitten luotiin loimet, pisteltiin ne lautoihin ja sitten ei kun kutomaan! Kudonta osoittautui mukavaksi puuhaksi eikä pienen harjoittelun jälkeen edes lautojen suunnan vaihtaminen tuottanut ongelmia. Nauhaa alkoi syntyä metreittäin...
Välillä ope yritti kertoilla myös lautanauhoihin ja rautakautiseen elämään liittyviä juttuja, mutta kyllä se aika muutenkin kivasti meni; kuultiin myös runonlausuntaa sekä laulua työskentelyn lomassa!

Merkittävät oppimiskokemukset

Oppimista tapahtui jakson aikana ainakin kohtuullisesti. Merkittävimpiä oppimiskokemuksia oli tietysti konkreettinen työskentely viidennen luokan oppilaiden kanssa sekä erilaisten oppimistyylien tiedostaminen ja kokeileminen käytäntöön. Toisaalta en kehitellyt oppilaille kovinkaan erikoisia oppimistyylejä, koska koin uuden taidon kehittyvän parhaiten demonstraatioiden, opetuskeskusteluiden ja opettajajohtoisen toiminnan avulla.

Myös muutamat seminaarit olivat ajatuksia herättäviä, varsinkin erityisopettajan luento sekä oman aineen didaktiikan Tarja Krögerin kanssa käydyt opetus- ja ohjauskeskustelut avasivat hienosti teoriaa käytäntöön. Omissa tavoitteissanikin mainitsin lisävarmuuden saamisen tuntisuunnitelmien tekoon. Oman opetusjakson jälkipuoliskolla suunnitelmien teko avautui paremmin juuri oppilastuntemuksen ja varmuuden lisäännyttyä sekä oman ajattelun monipuolistuttua. Opin paljon myös käsityön orientoinnista, hyvin ideoita oli hyvä jakaa muiden kanssa. Käsityötä voi lähestyä aineena niin monesta näkökulmasta, ettei orientoinnissa pitäisi juuri olla ongelmia. Toisaalta se on tärkeää tehdä heti jakson alussa, jotta kiinnostus todella heräisi ja oppilaat olisivat alusta asti inspiroituneina mukana.

Toisaalta mietin myös sitä, että jakson orientointi tulisi olla mielekäs osa koko jaksoa. Mikään irrallinen tai keinotekoinen pätkä tunnin alussa tuskin toimii. Opettaja puhkuu intoa, mutta oppilaat ihmettelevät opettajan saaneen jonkun kohtauksen. Sehän tuskin oli ideana? Vaaditaanko tällaista draamaa myös muiden aineiden opettajilta..? Toki orientointi ja inspirointi on taito- ja taideaineissa erittäin tärkeä ja motivaatiota kohottava seikka, mutta jotenkin siihen ainakin omassa jakson suunnittelussani kului suhteellisen paljon aikaa ja energiaa.

Perusharjoittelu puolessa välissä..?

Tunteja pidetty jo kaksittain, eli viidennen luokan lautanauhaprojekti etenee ihanaa kyytiä. Harjoitteluluokkani on aivan kerrassaan suloinen, neuvokkaita ja reippaita pikku naisia täynnänsä.
Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin lautanauhojen kutomiseen open harjoitusloimien avulla ja mietittiin, minkälaisia nauhoja voitaisiin kutoa. Mihin nauhoja yleensä käytetään..? Verkosta löytynyt iiiiihana lautanauhojen suunnitteluohjelma oli korvaamaton hyöty, sillä sen avulla voi kokeilla erilaisia kuvioita ja värityksiä helposti. Tai siis vähän liiankin helposti ja aivottomasti....?

Pertti Pitkäsen lautanauhasuunnitteluohjelma:

http://users.jyu.fi/~perpitk/index.php?page=lautanauha/ohjelma
Nooh, mutta yritys ja erehdys, satunnaisuus ja pohdinta ovat kaikki välillä tervetulleita asioita.
Toisella kerralla päästiin jo enemmän itse asiaan, eli jokainen enemmän tai vähemmän pääsi valitsemaan käyttötarkoitusta omalle nauhalleen. Mikä materiaali, mitkä värit, mikä käyttötarkoitus?? Samalla puuhasteltiin myös itselle omat laudat. Konepahvista jokainen askarteli tarvittavan määrän lautoja ja kulmat väritettiin puuväreillä. Hienoa työskentelyä jälleen kerran. Laudat saatiin valmiiksi ja hieman avattiin jo loimen mittaamisen ongelmaa, siis mitkä ovat alkusolmut, ja mitkä ihmeen tutkaimet...??????
Myös historiaa olen yrittänyt ottaa mukaan lautanauhojen kutomiseen. Mielestäni kansanperinne ja perinnekäsityöt ovat aivan ihania, inspiroivia ja voimauttavia; itsetehdyillä yksinkertaislla välineillä saadaan aikaan hienoja töitä. Ja onhan lautanauhojen kudonta vanha tekniikka, vanhimmat löytyneet nauhojen jäännökset ovat Suomessa jostain 500-luvulta jKr. Ja entäpä jossain muinaisessa Egyptissä? Millaisia nauhoja siellä on kudottu... Yllä hieno kuva, jonka löysin verkosta..
Tässä riittää ensi kerraksi pohtimista, eri termit eivät oikein avaudu ensimmäisellä yrittämällä.
Palautetta opettajakokelas on saanut spontaaniudestaan ja ronskiudestaan, mutta niinhän se menee, sellainenhan minä olen. oppilaat ovat olleet reippaasti mukana oppimassa uutta, luulisi heidän ainakin jonkin aikaa tietävän, mikä ihme se lautanauha oikein on..! :D

Eka viikko takana :)

Eli ensimmäiset hetket opetusharjoittelijana koettu. Vaikka onkin tapahtunut jo paljon, silti olo on kuin pöllöllä, joka silmät suurina ja nokka ammollaan ihmettelee ja rekisteröi ympärilttän tapahtumia, mutta ei aivan sisäistä kaikkea...
Tällä viikolla olen vain ollut yhteisissä tapaamisissa sekä seuraillut tunteja. Oppilaat ovat minulle vielä vain tiettyjen ryhmien osallistujia, mutta toivottavasti ensi viikolla ryhmän jäsenet saavat mielessäni myös nimet ja kasvot.. :)
Jaksosuunnitelman ensimmäinen versio on valmis, tänään täytyy hioa sitä lisää ja lähettää taas kommentointikiertueelle. Toisaalta en aivan osaa hahmottaa, mitä kaikkea suunnitelmaan pitäisi rustata, valitettavasti tietyt jutut tuntuvat itsestään selvyyksisiltä kuitenkaan olematta sitä.
Yhtään edellisvuotista jaksosuunnitelmaa kudonnasta ei juuri Moodlesta löytynyt, joten kai se on aloitettava puhtaalta pöydältä.
Kuvittelin jaksarin olevan vain kehys, jonka mukaan edetään, mutta sen pitääkin olla aika yksityiskohtainen esitys välineiden , tilojen ja materiaalien käytöstä sekä muusta toiminnasta...
Ensimmäinen seminaari meni aika ohi aamuisen ajankohdan vuoksi, mutta hyvää kertasuta sieltä kuitenkin tuli. Miksiköhän emme ole saaneet vielä sähköposteihin seminaarissa esitettyä pp-esitystä...?
Kaikkein onnellisin olen ollut varsinaisen ohjaajan Minnan pitämistä yhteisistä tuokioista. Vaikka asiaa on sisäistettävänä luvattoman paljon, alkaa opintojakso hahmottua hänen ohjauksensa ansiosta. Ja palautetta tulee suunitelmista välittömästi, se tuntuu hyvälle..!

Perusharjoittelun tavoitteet

Perusharjoittelu kuulostaa kaikenkaikkiaan suhteellisen pitkältä ja vaativalta rupeamalta, mutta ensimmäisen infon jälkeen koko opintojakso inhimillistyi huomattavasti. Kaikkein onnellisin tällä hetkellä olen siitä, että harjoittelu saatiin sopimaan ilmeisesti kaikkien opiskelijoiden aikatauluun niin, ettei muiden aineiden opiskelu kovin paljoa häiriinny. Hyvä niin, edettävä tässä on muissakin opinnoissa...
Itseäni perusharjoittelussa kiinnostaa uuteen organisaatioon tutustuminen lähemmin, sillä jokaisessa koulussa on omanlaisensa opetus- ja toimintakulttuuri, vaikka samanlaista opetussuunnitelmaa toteutetaankin. Muilta opettajilta ja opiskelijoilta saa uusia vinkkejä, kuten esimerkiksi viime keväänä olleilta käsityön "nyyttikesteiltä". Myös uusilta oppilailta oppii aina uutta, jokainen oppija on erilainen ja heihin tulisi suhtautua yksilöinä.
Mielenkiintoista on myös pitkästä aikaa työskennellä alakoululaisten parissa, itse olin töissä alakoulussa viimeksi kuusi vuotta sitten. On mielenkiintoista tehdä havaintoja lasten taitotasosta ja siitä, mitä tulevaisuuden työelämän haasteet pitävät sisällään. Erilaisten opetusmallien kokeileminen käytännössä inspiroi myös, vaikka oman ryhmän kanssa kovin montaa mallia ei ehkä pääsekään kokeilemaan.
Itselle on jäänyt kokonaisen käsityön idea vielä hieman kaukaiseksi, koska sitä ei ole päässyt testaamaan käytännössä. Nyt on siihen hyvä mahdollisuus - käsitteestä tulee käytäntöä..?
Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on ehdottomasti lisävarmuuden saaminen tuntisuunnitelmien tekemiseen ja tietysti tilanneherkkyyden lisääminen - opettajalla täytyy olla aika pitkät tuntosarvet, että hän pystyisi reagoimaan oppilaittensa tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Itse olen ollut tämän asian kanssa aika yksioikoinen, mutta kokemuksen kasvaessa toivoisin asian menevän parempaan suuntaan. Tietysti myös oppilastuntemus on tärkeä asia, se kehittyy vain ajan kuluessa ja luottamuksen lisääntyessä.

Kokonaisuutena perusharjoittelun tavoitteena on saada lisävarmuutta opettaja ja nimenomaan käsityönopettajana sekä uusia ideoita ja vinkkejä työelämää varten.