Aluksi suunnittelin tekeväni kaksi sormusta ruostumattomasta teräslevystä leikkaamalla ja poraamalla ja aloitinkin sormusaihioiden kanssa työskentelyn. Porasin teräslevyyn 20mm kokoisia reikiä ja leikkasin niistä sopivan kokoisia aihioita. Muutaman demokerran jälkeen hylkäsin kuitenkin ideani, sillä en saanut aihioista riittävän sileitä. Itseasiassa, kun totesin aihion tehneen sormeeni ainakin viisi pientä viiltohaavaa, koko projekti sai aivan uuden suunnan ja sormusaihiot lensivät takaisin kierrätyslaatikkoon.
Uudeksi suunnaksi otin kivien hiomisen. Aiempi kosketukseni kivenhiontaan on pikainen käynti Parikkalassa toimivaan kiviliikkeeseen, jonka perusteella kuvittelin kivitöiden olevan äärimmäisen likaista puuhaa.
Aluksi kokeilin koululta löytyvää graniittia, josta leikkasin ensin kolmion muotoisia palasia. Tavoitteeni oli hioa niistä riipuksia ja rintakoruja. Esikuvakseni halusin ottaa kivikautiset eläinpääveistokset, jotka ovat olleet samalla kirveitä sekä metsästysonnen tuojia. Vasemmalla olevat kuvat museoviraston sivuilta (www.nba.fi). Enempää suunnittelematta intuition seuraamana graniitin palasista alkoi muovautua eläinten päitä; ensimmäisestä tuli koiran pää, seuraavasta jo susi ja sitten vielä vasikka ja karhu. Kivenhionta oli mielenkiintoista; en ollut kokeillut sitä kertaakaan aiemmin. Innostuin myös etsimään itse kiviä ja hainkin mökkirannastamme ison rantakiven möhkäleen. Yritin kylläkin etsiä raidallista gneissiä, mutta päältä raidalliseksi kulunut rantakivi osoittautui sisältä mustaksi graniitiksi. Se oli kuitenkin huomattavasti pehmeämpää kuin koulun varastoista löytyneet graniitit. Vasikan pään tein puna-mustasta graniitista.
Kivien kiillotus oli tietysti kaikkein tylsin vaihe työstämisestä. Ensimmäistä prototyyppiäni en oikein jaksanut kiillottaa kunnolla, mutta susi onnistui jo paremmin sekä muodon että kiillotuksen suhteen. Oli hienoa nähdä, kuinka harmahtavasta rantakivestäkin tuli kiiltävä koru. Toisaalta oli kiva rupatella toisten kurssilaisten kanssa kiillotuslaitteen ympärillä, kun samalla jopa teki töitä!
Karhun ja vasikan päähän porasin reiät kiviporalla. Yritin myös porata metalliporalla ja pienempää reikää suden päähän, mutta siinä tuloksena oli vain savuava pora. Edes porauksessa lastuamisnesteenä käytetty öljy ei auttanut yhtään asiaa. Kiviporan käyttö oli oikeastaan aika jännittävää; siinä täytyi olla erittäin varovainen. Porasin valmiiksi reiät kolmion muotoisiin aihioihin, jotta mahdollinen kiven murtuminen ei olisi harmittanut niin paljon. Vasikan "takaraivosta" eli taustapuolelta lohkesi pieni pala, mutta se ei itse korun tekemistä juuri haitannut.
Sudesta ja koirasta tuli rintaneulat. Ostin niitä varten valmiit koruneulapohjat, joihin liimasin kivet 2-komponenttiliimalla.
Nauhapirta
Oikeastaan kaikki varsinaiset demokerrat tuhrasin korujen kanssa ja pirran tekeminen jäi suurimmaksi osaksi itsenäisesti suoritettavaksi. Kysyin muilta kurssilaisilta tarkentavia kysymyksiä ja tutustuin verkossa olleeseen materiaaliin. Muuta ei sitten tarvittukaan, siis töihin!
Pirran tekeminen tuntui aluksi aika helpolta hommalta, mutta ongelmansa siinäkin sitten lopuksi oli; lopulta tein kaksi pirtaa, kun toisesta tuli hieman vino. Toisaalta kumpikin pirta on ollut jo tiukasti käytössä, toimivat molemmat!
Halusin tehdä pirrat "roskamateriaalista" kuten tein sormusaihiotkin ja kaivelin puuvarastosta sopivan kokoisia puupalikoita ja 6mm:n pyörökeppejä. Kaikki käyttämäni pyörökepit olivat valmiiksi pätkittyjä (roska?)palasia, samoin massiivipuuosat. Ensimmäisessä versiossa puuosat olivat liimalevyä, toisessa parannellussa versiossa vain sopivan kokoiset lankun pätkät. Höyläsin, sahasin ja jyrsin puuosat valmiiksi ja sen jälkeen mitoitin osiin pirran piiden reikien kohdat. Päätin tehdä melko leveän pirran, sillä se on monikäyttöisin; leveällä pirralla saa helposti sekä kapeaa että leveää pirtanauhaa. Nyt pirtaani mahtuu 53 lankaa sekä 15 kuviolankaa. Halusin tehdä pirtaani ehdottomasti kahdet reiät langoille, eli siis kuviolangoille myös omansa. Ja taas saatiin aikaan monikäyttöisempi pirta.
Porasin siis pyöröpuikoille reiät pirran puu osiin, katkoin puikot sopivan kokoisiksi ja hioin piiden päät pyöreiksi nauhahiomakoneella. Sitten liimasin pirran kasaan ja aloitin reikien poraamisen lankoja varten. Merkkasin lankareikien paikat purasimella, mikä helpotti poraamista huomattavasti. Samanlaiset 2mm:n reiät porasin myös kuviolangoille 20mm pohjalankojen reikiä ylemmäksi; näin tulevaan viriöön saadaan sopivasti sormen mentävä väli. Lopuksi jyrsin alajyrsimellä piinreikien kohtiin loven, jotta lankojen pujottaminen reikiin tuli olemaan helpompaa. Jyrsinnät ja poraukset viimeistelin vielä neulaviilalla ja hiekkapaperilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti