En saanut 7-viikkoisen harjoittelun ajaksi ketään sijaista itselleni töihin, joten kummallisesti tunnen olevani vastuussa oppilaistani ja peruin koko jutun. Viimeksiki, kun olin pois 3 viikkoa ensimmäisessä, orientoivassa harjoittelussa, oppilaat olivat jo ehtineet "taantua" eikä opetus ollut edennyt juuri mihinkään suuntaan. Ihmettelen siis, millaisiahan oppilaita olisi tullut vastaan 7 viikon poissaolon jälkeen..
Muutoin opintojen aloitta- minen on ollut suhteellisen turhaut- tavaa. Tekniset työt ovat kyllä alkaneet, mutta en ole päässyt mukaan kuin yksille demoille. Samaan syssyyn alkoi kvali-kurssi, joka on tietysti samaan aikaan. Eli siis, missä olen, mitä teen, pää menee pyörälle, kun pitäisi olla taas vähintään kolmessa paikassa yhtä aikaa. Ja uskomattoman turhauttavaa on myös selittely ohjaaville opettajille. Miten heidät saa ymmärtämään, että heidän aineensa ei ole ainoa opiskeltava aine maan päällä???
Tällaiset tunnelmat eivät ole ainakaan omiaan lisäämään opiskeluinnokkuutta ja työmotivaatiota. Miksi näin..?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti