Ammatillisen kasvun ryhmässä mukana oleminen

Tapaamiset ja vertaisryhmän merkitys

Amka oli oikeastaan ainoa ryhmä, jossa näin kerralla kaikki saman vuosikurssin ihmiset; muuten olen huidellut omien aikataulujeni mukaan koko vuoden. Oikeastaan oloni on joskus tuntunut aika orvolta, kun melkein joka ryhmässä on ollut eri ihmiset. Toisaalta tutustuu muiden alojen ja vuosikurssien opiskelijoihin, mutta jotenkin olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan oman ryhmän tukea. Osa kanssaopiskelijoista (-aloittajista) käsityön puolella on oikeastaan jäänyt paljolti ilman nimeä - he ovat tuttuja kasvoja, joiden kanssa syödä ja vaihtaa kuulumisia.
Tapaamiset ovat sikäli olleet hyviä, että samalla on voinut tutustua myös Norssiin ja siellä työskenteleviin ihmisiin. Kuitenkaan en ole pitänyt tapaamisia kovinkaan tärkeinä ja ihmetyttääkin, miksi on niin tärkeää olla jokaisella kerralla mukana. Voihan muistakin demoista olla pois ainakin kerran per kurssi, miksei sitten amkoista? Toisaalta, edelleen pohdin sitä, miksen saisi kasvaa ammatillisesti omassa työpaikassani ja vaikkapa raportoida siitä. Olisi oikeastaan mielenkiintoista vertailla vaikkapa jotain teemapäivien ohjelmia ja järjestämistä ja kertoa luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvasta opettajan työstä.

Välitehtävät

Välitehtävät olen kirjoittanut (tätä viimeistä lukuun ottamatta) innolla ja suurella sydämellä. En ole kovin hyvä katsomaan taaksepäin ja analysoimaan tekemisiäni ja valintojani, joten nyt on ollut mielenkiintoista katsoa omaa "uraansa" tähän asti. Tekstit ovat olleet hyvin henkilökohtaisia ja samalla on ollut mukava muistella omia vanhoja opettajia ja oppimiskokemuksia. Toisaalta taas on kummastuttanut se, miksi amkan tapaamiset ovat olleet vain välitehtävien purkamista varten - siis miksi tapaamiset ovat olleet niin elintärkeitä? Aivan yhtä hyvin samalaista keskustelua olisi voitu käydä esimerkiksi moodlessa.

Ryhmäytyminen ja vuorovaikutus

Kuten jo kirjoitin, olen koko ensimmäisen opiskeluvuoteni liikkunut erilaisimmissa opiskeluryhmissä, lähinnä toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Amka ei ole minulle ollut juurikaan ryhmäytymispaikka; enemmän irti olen saanut vaikkapa orientoivassa harjoittelussa ja sitä kautta saamissani kontakteissa. Itsenäisen työskentelyn ajat esimerkiksi ompeluluokassa ovat olleet tärkeitä, sillä silloin olen saanut keskustella ryhmäni kanssa opiskeluun liittyvissä asioissa. Tämän on ollut vuorovaikutusta parhaimmillaan; on tehty yhdessä tehtäviä, ratkottu ongelmia ja opetettu toisille asioita.
Niin, ja ovathan ne yhteiset ruokailuhetketkin tuotteneet mielenkiintoisia keskusteluja..

Oma osallistumiseni pitkäkestoisen ryhmän toimintaan

Mielestäni oma osallistumiseni on ollut keskustelua ja ajatuksia herättävää. Amkan tapaamisissa on yleensä keskusteltu pienissä ryhmissä annetusta aiheesta. Mielipiteitä ja huomioita on tullut paljon ja niistä on keskusteltu vilkkaasti, mutta ei kovin paljoa tapaamisten ulkopuolella - harmi.
Amkaan osallistumiseni tärkein puoli on ollut itsetutkiskelun ja omien motiivien perustelu, mutta toisaalta ensimmäinen opiskeluvuosi Savonlinnassa ei ole juuri mielipiteitäni muuttanut. Lähinnä ajatukseni ovat tulleet kärkkäämmiksi, sillä koen turhauttavaksi omien valintojeni jatkuvan perustelun. Miksi ei voi vain tehdä valintoja sen vuoksi, että jonkin tuntuu oikealta ja asiat tuntuvat luistavan?
Mielestäni on suhteellisen perusteltua, etten ole joka päivä Savonlinnassa, sillä haluan kehittyä omassa ammatissani myös työkokemuksen kautta. Opin ja sovellan jatkuvasti uutta myös työmaallani, mutta miksi sitä ei arvosteta?
Kaiken kaikkiaan antaisin omalle osallistumiselleni arvosanaksi jotain kolmosen ja nelosen väliltä. Mielestäni olen antanut omaa tietoani muitten käyttöön ja oppinut taas uutta ryhmältä: uusia ajatusmaailmoja, toimimista erilaisten (ja ennen muuta eri-ikäisten) ihmisten kanssa ja laaja-alaista kommunikointia.