Tähän yksinkertaiseen tavoitteeseen on hyvä pyrkiä, mutta samalla myös tavoitella tutkinnolleen sellaista sisältöä, josta kokee saavansa eniten. Tällä viittaan taas teknisen työn opintoihin. Shokkialun jälkeen olen pysynyt tavoiteessani hyvin, toki opintopisteiden kasautumiseen on vaikuttanut myös hyväksiluettujen kurssien määrä.
On jotenkin kummallista seurata nuorten aloittajien pähkäilyä, ovatko he oikealla alalla, kun itse on tajunnut asian jo vuosia sitten. Tietysti kun olin itse saman ikäinen, juuri lukiosta tullut, tuntui maailma oudon avoimelta, kun ei ollut 12 vuoden koulun käynnin jälkeen yhtäkkiä mitään varmaa edessä. Vuosien varrella elämän tarkoitus on kuitenkin kirkastunut ja nyt teen töitä täysillä päämääräni tavoittamiseksi.
Toki kevään kiire koulussa ja töissä aiheuttaa väsymystä ja nyt tuntuu olevan vaikeaa saada valmiiksi viimeisiä portfolioita, mutta koko talven pakerrettuani haluan tietoisesti siirtää joitain tenttejä ja kirjallisia juttuja kesälle. Nyt kevään koittaessa ei oikeasti jaksa enää istua neljän seinän sisällä naputtelemassa portfolioita - koko aikaa. Pihatöissä on aina kivempaa...
Opiskelu on minulle jo niin tuttua puuhaa, ettei mitään ihmeellisiä odotuksia oikeastaan ole. Kolmas ammattiin johtava tutkinto on menossa ja kieltämättä toiminta yliopistolla on herättänyt mielessäni jonkin verran kritiikkiä. Ja vielä kerran - työn ja opiskelun yhdistäminen täytyy olla mahdollista siinä missä opiskelun ja perheenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti