Mielestäni olit paras opettajani lukioaikaan. Koska olen opiskellut monessa koulussa noitten aikojen jälkeen, en aivan tiedä, olitko kaikkien aikojen paras opettajani, mutta lukiossa päihitit kyllä kaikki mennen tullen. Ja miksi muka? Olit omien aineittesi, biologian ja maantieteen ylittämätön guru, jota oli helppo katsoa ylöspäin. Kokemuksesi omalta alaltasi oli vertaansa vailla; löit minut aina ällikällä, kun esittelit uskomattoman hienoja diakuviasi lukemattomilta matkoilta, jotka taisivat kattaa kaikki mantereet antarktista lukuun ottamatta. Olit myös uskomattoman hyvä valokuvaaja!
Jaksoit päivittää tietojasi, vaikka eläkkeelle jääminen kolkutteli varmasti mielessäsi jo tuolloin. Opetit niin selkeästi uusimmat geenitekniikan koukerot, että päätin hakea lukion jälkeen sinun ja Leena Palotien innoittamana Oulun yliopistoon lukemaan biologiaa. Kohtalo päätti kuitenkin toisin ja jäin täpärästi ilman opiskelupaikkaa. Ties missä olisin nyt, jos silloin olisin onnistunut laittamaan sen yhden rastin oikeaan ruutuun pääsykokeessa…
Opettajuudessasi oli hyvää juuri elämänkokemuksesi, laaja tietämyksesi opettamistasi asioita, oikeamielisyytesi ja pilkkeesi silmäkulmassasi. Olit säilyttänyt poikamaisuutesi iästäsi huolimatta. Jaksoit kannustaa minua ja muita oppilaita; muistan ikuisesti, kun korotin ainoana ikäluokastamme biologian numeroa. Sanoit, ettet ikinä ole vielä korotuskuulusteluissa nostanut päättöarviointia ysistä kymppiin. Vaikka jännitin kuulustelua kovasti, onnistuin ja kehuit minua. Se tuntui mukavalta.
Lukioiässä sitä kuvittelee olevansa tosi aikuinen. Niin ajattelin myös itsestäni; asuinhan jo omassa opiskelijaboxissani. Tunneillasi oli aina reilut säännöt, jotka koskivat kaikkia. Emme hälinöineet, vaan keskustelimme - ja pojat tietysti kysyivät ihmisen anatomiasta hieman hulluja kysymyksiä… Et kuitenkaan siitä suivaantunut; olithan varmasti kuullut ne kysymykset kymmeniä kertoja. Opettajana haluaisin olla samanlainen kuin sinä. Opettamani aine tosi on nyt vuosien kuluessa hieman muuttunut, mutta oma esimerkkisi on varmasti vaikuttanut myös omaan ”ajautumiseeni” alalle. Vaimosi, entinen matematiikan opettajani, oli hieman yllättynyt omasta ammatinvalinnastani, kun tapasimme erään yhdistyksen kokouksessa. Olinhan hieman erikoinen oppilaana jo ulkonäöltäni, mutta sitä se murrosikä teettää. Et koskaan arvioinut oppilaitasi sen mukaan, miltä he näyttivät, vaan sen mukaan, mistä he olivat kiinnostuneita.
Haluaisin omaksua sinulta oikeudenmukaisuutta ja kykyä olla innostunut omasta asiastaan koko loppuelämän. Nuorena opettajana välillä sortuu tyhmyyksiin ja karkeaan kieleen, mutta se ei ollut sinun syntisi ikinä. Koulustamme on lähtenyt useita oppilaitasi jatkamaan jalanjäljissäsi ja uskon sinun hyvällä opettajuudellasi olleen asian kanssa paljonkin tekemistä. Oma käsitykseni hyvästä opettajasta on muuttunut noista ajoista jonkin verran, mutta edelleen opettajan pitää olla itse kiinnostava ja kiinnostunut aiheestaan.
Toivottavasti olet jaksanut reissata ja nauttia elämästäsi myös eläkeiässä. Näimme kassajonossa muutama päivä sitten. Tervehdin, mutta en tiedä tunnistitko enää minua. Toivottavasti vielä ei dementia kuitenkaan vaivaa. Kun näen sinut polkemassa ”Oivallasi” yhä kohti lintujen bongailupaikkojasi, hymy pyrkii väkisin suupieliin.
Terveisin oppilaasi Helena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti