Kauan eläköön elinikäinen oppiminen III

Ettei kirjoitelmani menisi kokonaan virtuaalisen opettamisen suitsutukseksi, otetaanpa vielä toinen koulutusmuisto aivan lähiajoilta. Olen ilmeisesti sisäistänyt erittäin hyvin elinikäisen oppimisen idean, sillä olen kiinnostunut (ehkä hieman liikaakin jo..) erilaisista mielenkiintoisista kursseista, joista saisin lisää ideoita ja työkaluja päivittäiseen työskentelyyni – niin yliopistolla kuin luokkahuoneessakin.
Viime kuussa kävin Kouvolassa työkaverini kanssa kahden päivän Lions Quest -koulutuksessa - ja kylläpä oli mukava ja antoisa juttu! Monet kollegani olivat jo etukäteen kehuneet koulutuspakettia ja halusin ehdottomasti mukaan, kun Kouvolaan lähtijöiksi haluttiin ”nuoria ja innokkaita uusia opettajia”. Kutsu koulutukseen tuli paikalliselta Lions-klubilta, joka myös ystävällisesti kustansi kurssimme.
Lions Questia mainostetaan toiminnalliseksi yhdessä kasvamisen ohjelmaksi ja siltähän se ainakin koulutuksen perusteella tuntui. Paikalla oli tällä kertaa luokan- ja aineenopettajia ympäri Etelä-Karjalaa ja Kymenlaaksoa – ja taas oli hienoa tutustua uusiin innostaviin ihmisiin. Quest-ohjelmaan kuuluu siis lasten ja nuorten kasvun tukemista pitkäjänteisellä ja suunnitelmallisella yhdessä työskentelemisellä. Varmasti Quest-tunnit ovat omiaan vähentämään kiusaamista ja lisäämään yhteisöllisyyttä, kun kaikilla luokkayhteisössä on oma roolinsa ja toista ja toisen sanomia opetellaan kunnioittamaan yhdessä oman kunnioituksen kehittämisen lisäksi.
Totta on, ainakin omasta mielestäni koulumaailmassa (ja joskus omassa työskentelyssänikin) tuntuu aina olevan kiire jonnekin. Oppisisältöjen omaksuminen tuntuu olevan välillä yläkoulussa tärkeämpää kuin nuoren kasvun tukeminen. Lapsilta vaaditaan sosiaalisia taitoja, mutta oppivatko niitä koulussa tai edes kotoa enää riittävästi? Tähän Lions Quest -materiaalissa tuntui olevan hyviä tehtäviä ja ryhmäharjoitteita, joihin jokainen voi heittäytyä mukaan, kunhan on ensin luotu turvallinen ryhmäympäristö. Tunnetaitoja täytyy harjoitella, ne eivät ole itsestään selvyyksiä.
Näitä työkaluja olisin ehdottomasti tarvinnut jo aiemmin opetuksessa ja varsinkin ne olisivat olleet erittäin käyttökelpoisia uuden luokan kanssa toimiessa. Yläluokan toiminnassa näen Quest-tunnit varsinkin terveystiedon, uskonnon ja miksei myös äidinkielen tuntien aiheina – ja tietysti myös luokanvalvojan tunneilla ryhmäytymistilanteissa. Mutta ensi syksynä on uusi lukuvuosi ja uudet kuviot - ja varmasti Lions Quest on mukana kuvioissa, tavalla tai toisella!
Kaiken kaikkiaan opettajan työhön on niin paljon ideoita ja vinkkejä, että ihan päätä pakottaa kaikkien itselle uusien juttujen kokeileminen. Eli miten oma opettajuuteni on kehittynyt? Kehittynyt on ja paljon ja varsinkin laajentunut. Tuntuu välillä, että on vaikea pysyä uusien ideoiden ja teknisen muutoksen mukana, mutta yritettävä ainakin on. Kuten alussa mainitsin, yliopisto-opiskeluni on tänä lukuvuonna keskittynyt niin vahvasti teknologiakasvatukseen ja sen kokonaisvaltaisuuden tajuamiseen, että muut opinnot ovat jääneet sivuaineen varjoon.
Nämä tässä kirjoitelmassa esittelemäni koulutukset liitän enemmän työelämään kuin varsinaiseen opiskeluun, mutta aina sieltä jotain livahtaa ideoiksi mukaan myös yliopistolle. Opettajan työn ymmärtäminen ja sen harjoittelu kestää kenties läpi koko elämän, mutta ehdimme kyllä – jos jaksamme etsiä omat vahvuutemme ja kehittää niitä Kaikessa ei tarvitse olla hyvä, sen olen itselleni luvannut jo aikapäiviä sitten. Mutta nyt ainakin vielä riittää innostusta moneen asiaan ja se on sitten älyttömän ihquu!

Siis: Kauan eläköön elinikäinen oppiminen!