Oppimismenetelmä - pedagoginen malli

Laboraatio-opetusta 5.-6. -luokkalaisille tekstiilityön tunnilla:

Materiaalioppia

Laborointiin kuuluu selkeiden ohjeiden kirjoittaminen. Ohjeen pitää olla yksiselitteinen, jotta oppilaalle ei jää epäselvyyksiä siitä, mitä pitää tehdä. Tekstiilityössä opetellaan lukemaan muutoinkin työohjeita, joten laboraation järjestäminen tekstiilityön tunneilla ei olisi mitenkään hullumpi idea.
Päätin liittää esimerkkilaboraationi tekstiilitietouteen, mitä Savonlinnan normaalikoulun tekstiilityön opetussuunnitelmassa on vuosittain alusta asti käytettävien tekniikoiden ja materiaalien ohella. 5. ja 6. luokalla syvennetään tekstiilityön materiaalioppia niin, että tietous käytettävistä materiaaleista sekä mahdollisuudet soveltaa oppimaansa kasvavat. Norssin opsissa mainitaan, että kuudesluokkalainen oppii jo eron luonnon- ja tekokuitujen välillä.
Laboraationi liittyy eri kuitujen ominaisuuksiin, kuten vetolujuuteen kuivana ja märkänä sekä erilaisten materiaalien painoon. Vetolujuuskokeet tehtäisiin kotikonstein valmistuvasta mittauslaitteesta. Siihen kuuluu pöytään kiinnitettävä teline (puristin tms.), johon langanpää kiinnitetään; mittanauha, jolla langan venymää mitataan sekä vetokahvana toimiva tyhjä ompelulankarulla.Seuraavaksi valitaan erilaisia lankoja, joita ollaan vuosien varrella oppilaitten kanssa käytetty; erilaisia materiaaleja (villa, puuvilla, pellava, akryyli, polyamidi, sekoitelangat) sekä erivahvuisia lankoja (neule-, virkkaus-, kirjonta-, ompelu-, kudonta- tms. langat). Ensin pohditaan, miksi lankoja täytyy olla niin monta eri laatua; soveltuisiko esim. ompelulangat neulomiseen, kirjontalangat kutomiseen jne. Myös langan paksuuksia on hyä vertailla ennen vetokokeiden tekemistä.
Itse kokeet on hyvä tehdä sekä kuivalla että märällä materiaalilla, jotta huomattaisiin esimerkiksi pellavan suurempi vetolujuus märkänä kuin kuivana. Tehtyjen mittausten perusteella vertaillaan eri materiaalien ja lankalaatujen ominaisuuksia; miksi ne ovat hyviä juuri siinä käytössä, mihin ne on tehty?
Toinen vastaava laboraatio olisi erilaisten kangaslaatujen analysointi ja havainnointi niiden neliöpainoja (pienemmillä tilkuilla) mittaamalla ja vertaamalla; esim. miksi talvitakkikankaasta ei tule hyvää hametta? Tai kuinka paljon painaisi tietystä materiaalista ommeltu vaate?

Laborointi tekstiilityön opetuksessa

Laboroinnin synonyymeja ovat esimerkiksi oppilastyö ja kokeelliset työtavat. Sanna Volanen kirjoittaa Pro Gradu -tutkielmassaan, että laboroinnin tarkoituksena on yhdistää teoriaa ja käytäntöä, opettaa kokeellisia taitoja sekä johdattaa tieteelliseen ajatteluun (http://www.sci.utu.fi/projects/maantiede/kurssit/MAAN7154_LM_tutkielmaseminaari/2006_kl/volanen.htm). Laborointiohjeet ovat reseptimäisiä ja niiden suorittaminen muodostuu oppilaille rutiininomaiseksi. Tämä ei kuitenkaan tuota kovinkaan syvää asioiden ymmärtämistä, vaikka luokkahuoneessa näennäisesti tapahtuukin paljon.
Laboroinin etuihin kuuluu oppilaan persoonallisuuden ja yhteistyötaitojen kehittäminen sekä mahdollisuus opetuksen eriyttämiseen. (mts.)
Laborointiin kuuluu selkeiden ohjeiden kirjoittaminen. Ohjeen pitää olla yksiselitteinen, jotta oppilaalle ei jää epäselvyyksiä siitä, mitä pitää tehdä.

Uuteen syksyyn....!

Kohta on kuukausi kesäloman loppumisesta. Taas se aika vierähtelee aikamoista vauhtia! Opetus on lähtenyt käyntiin mukavasti. Toista voisi sanoa opinnoista. Heti kättelyssä jouduin luopumaan haaveestani suorittaa perusharjoittelu alta pois nyt syksyllä, mutta ei vaan riittänyt rahkeet.
En saanut 7-viikkoisen harjoittelun ajaksi ketään sijaista itselleni töihin, joten kummallisesti tunnen olevani vastuussa oppilaistani ja peruin koko jutun. Viimeksiki, kun olin pois 3 viikkoa ensimmäisessä, orientoivassa harjoittelussa, oppilaat olivat jo ehtineet "taantua" eikä opetus ollut edennyt juuri mihinkään suuntaan. Ihmettelen siis, millaisiahan oppilaita olisi tullut vastaan 7 viikon poissaolon jälkeen..
Muutoin opintojen aloitta- minen on ollut suhteellisen turhaut- tavaa. Tekniset työt ovat kyllä alkaneet, mutta en ole päässyt mukaan kuin yksille demoille. Samaan syssyyn alkoi kvali-kurssi, joka on tietysti samaan aikaan. Eli siis, missä olen, mitä teen, pää menee pyörälle, kun pitäisi olla taas vähintään kolmessa paikassa yhtä aikaa. Ja uskomattoman turhauttavaa on myös selittely ohjaaville opettajille. Miten heidät saa ymmärtämään, että heidän aineensa ei ole ainoa opiskeltava aine maan päällä???
Tällaiset tunnelmat eivät ole ainakaan omiaan lisäämään opiskeluinnokkuutta ja työmotivaatiota. Miksi näin..?!

Tulevaa ajatellen...

Ensimmäinen opiskeluvuosi takana.
Toisaalta jätin tarkoituksellisesti muutamia töitä (kuten näitä kirjoitusjuttuja) kesälle, sillä opettajalla on taatusti muutakin tekemistä toukokuun viimeisillä viikoilla kuin lukea tenttiin. Muutaman luokan työkansiot ovat vielä arvostelematta ja sitten on vielä kevätjuhlan viime hetken järjestelyt...

Mutta voihan tässä muutaman ajatuksen vielä antaa ensi vuoden opiskeluja ajatellen. Ensi vuonna minulla on vain ja ainoastaan yksi tavoite: saada täyteen kandidaatin opinnot. Jos vain pystyn suorittamaan kesällä avoimessa yliopistossa jonkin opintojakson sekä selviydyn sivuaineen aineopinnoista, tavoitteeni on täytetty. Olin jo tosin ilmoittautunut perusharjoitteluun, mutta tuskin sitä nyt sitten vielä suoritankaan, koska se ei ole osa kandin tutkintoa. Oikeastaan se on mielestäni aika hassua, ettei kandiin tarvitse suorittaa kuin yksi opetusharjoittelu.
Ensi vuonna jatkan samaa rataa: työ, opiskelu, kodinhoito. Siinä onkin elämälle täytettä ihan mukavasti. Jossain vaiheessa on kyllä pakko hidastaa tahtia, sillä ei tälläista kukaan jaksa loputtomiin. Toivon vain, että saisin ymmärrystä ympärilleni, että uhraukseni huomioitaisiin. Toisaalta nämä seuraavat vuodet ovat vain pieni osa elämääni, sitten voikin jo ruveta keskittymään perhe-elämään... ;)

Ammatillisen kasvun ryhmässä mukana oleminen

Tapaamiset ja vertaisryhmän merkitys

Amka oli oikeastaan ainoa ryhmä, jossa näin kerralla kaikki saman vuosikurssin ihmiset; muuten olen huidellut omien aikataulujeni mukaan koko vuoden. Oikeastaan oloni on joskus tuntunut aika orvolta, kun melkein joka ryhmässä on ollut eri ihmiset. Toisaalta tutustuu muiden alojen ja vuosikurssien opiskelijoihin, mutta jotenkin olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan oman ryhmän tukea. Osa kanssaopiskelijoista (-aloittajista) käsityön puolella on oikeastaan jäänyt paljolti ilman nimeä - he ovat tuttuja kasvoja, joiden kanssa syödä ja vaihtaa kuulumisia.
Tapaamiset ovat sikäli olleet hyviä, että samalla on voinut tutustua myös Norssiin ja siellä työskenteleviin ihmisiin. Kuitenkaan en ole pitänyt tapaamisia kovinkaan tärkeinä ja ihmetyttääkin, miksi on niin tärkeää olla jokaisella kerralla mukana. Voihan muistakin demoista olla pois ainakin kerran per kurssi, miksei sitten amkoista? Toisaalta, edelleen pohdin sitä, miksen saisi kasvaa ammatillisesti omassa työpaikassani ja vaikkapa raportoida siitä. Olisi oikeastaan mielenkiintoista vertailla vaikkapa jotain teemapäivien ohjelmia ja järjestämistä ja kertoa luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvasta opettajan työstä.

Välitehtävät

Välitehtävät olen kirjoittanut (tätä viimeistä lukuun ottamatta) innolla ja suurella sydämellä. En ole kovin hyvä katsomaan taaksepäin ja analysoimaan tekemisiäni ja valintojani, joten nyt on ollut mielenkiintoista katsoa omaa "uraansa" tähän asti. Tekstit ovat olleet hyvin henkilökohtaisia ja samalla on ollut mukava muistella omia vanhoja opettajia ja oppimiskokemuksia. Toisaalta taas on kummastuttanut se, miksi amkan tapaamiset ovat olleet vain välitehtävien purkamista varten - siis miksi tapaamiset ovat olleet niin elintärkeitä? Aivan yhtä hyvin samalaista keskustelua olisi voitu käydä esimerkiksi moodlessa.

Ryhmäytyminen ja vuorovaikutus

Kuten jo kirjoitin, olen koko ensimmäisen opiskeluvuoteni liikkunut erilaisimmissa opiskeluryhmissä, lähinnä toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Amka ei ole minulle ollut juurikaan ryhmäytymispaikka; enemmän irti olen saanut vaikkapa orientoivassa harjoittelussa ja sitä kautta saamissani kontakteissa. Itsenäisen työskentelyn ajat esimerkiksi ompeluluokassa ovat olleet tärkeitä, sillä silloin olen saanut keskustella ryhmäni kanssa opiskeluun liittyvissä asioissa. Tämän on ollut vuorovaikutusta parhaimmillaan; on tehty yhdessä tehtäviä, ratkottu ongelmia ja opetettu toisille asioita.
Niin, ja ovathan ne yhteiset ruokailuhetketkin tuotteneet mielenkiintoisia keskusteluja..

Oma osallistumiseni pitkäkestoisen ryhmän toimintaan

Mielestäni oma osallistumiseni on ollut keskustelua ja ajatuksia herättävää. Amkan tapaamisissa on yleensä keskusteltu pienissä ryhmissä annetusta aiheesta. Mielipiteitä ja huomioita on tullut paljon ja niistä on keskusteltu vilkkaasti, mutta ei kovin paljoa tapaamisten ulkopuolella - harmi.
Amkaan osallistumiseni tärkein puoli on ollut itsetutkiskelun ja omien motiivien perustelu, mutta toisaalta ensimmäinen opiskeluvuosi Savonlinnassa ei ole juuri mielipiteitäni muuttanut. Lähinnä ajatukseni ovat tulleet kärkkäämmiksi, sillä koen turhauttavaksi omien valintojeni jatkuvan perustelun. Miksi ei voi vain tehdä valintoja sen vuoksi, että jonkin tuntuu oikealta ja asiat tuntuvat luistavan?
Mielestäni on suhteellisen perusteltua, etten ole joka päivä Savonlinnassa, sillä haluan kehittyä omassa ammatissani myös työkokemuksen kautta. Opin ja sovellan jatkuvasti uutta myös työmaallani, mutta miksi sitä ei arvosteta?
Kaiken kaikkiaan antaisin omalle osallistumiselleni arvosanaksi jotain kolmosen ja nelosen väliltä. Mielestäni olen antanut omaa tietoani muitten käyttöön ja oppinut taas uutta ryhmältä: uusia ajatusmaailmoja, toimimista erilaisten (ja ennen muuta eri-ikäisten) ihmisten kanssa ja laaja-alaista kommunikointia.

Opetusharjoittelun kokemukset

Orientoivan harjoittelun tärkein oppimiskokemus oli ehdottomasti erilaisten opetusmenetelmien vertailu ja kurinpidollisten asioiden seuraaminen ja omaksuminen. Työrauhan säilyttäminen sekä erilaisten oppijoiden huomioonottaminen ja kannustaminen ovat todella tärkeitä osa-alueita nykyopettajan työssä. Olen jo aiemmin saanut vinkkejä omaan opettajuuteeni kuvataiteen parissa tutuilta kollegoilta Nämä vinkit ovat olleet erilaisia lähestymistapoja samaan oppiaineeseen ja olleet todella hedelmällisiä.

Itsetuntemus ja -arviointi ovat opettajan työssä ja opiskelussa tärkeä osa kehittymistä. Opettajan työssä jatkuva oppiminen ja kehittyminen on tärkeää, joten itsearviointi on luonnollinen osa työtä. Muiden alan ammattilaisten ajatuksista on helppo ammentaa omaan opetukseen.

Kokonaisuutena harjoittelujakso vaikutti ajatuksiini opettajan työstä verrattain vähän aiempien työkokemusten vuoksi. Tietenkin on mielenkiintoista vertailla eri koululuokkia ja muiden opettajien tyylejä ja kokemuksia omaan opettajuuteen. Omat näkemykseni saivat osaltaan vahvistusta, jotkut korostuivat entisestään, esimerkkinä tasa-arvo ja reiluuden vaatimus.

Mielenkiintoista oli myös lyhyt pedagoginen jakso sivuaineen eli teknisen työn opiskelussa. Suunnittelimme ryhmänä aihepiirin, josta lähdimme sitten muokkaamaan kolmea kaksoistuntia pienryhmissä. Jokainen ryhmä havainnoi jakson aikana eri asioita ja joka ryhmästä yksi toimi opettajana. Tietenkin minä sain kunnian hoitaa oman ryhmämme opetustuokion, mutta kokemus oli hyvä ja antoi itseluottamusta. Kyllä minusta tulee vielä hyvä teknisen työn opettaja!

Omat tavoitteet ja odotukset opinnoille

Koko opinnoilleni yliopistossa on vain ja ainoastaan yksi tavoite ja odotus: saada opettajana pätevyys ja mahdollisimman pian sittenkin.
Tähän yksinkertaiseen tavoitteeseen on hyvä pyrkiä, mutta samalla myös tavoitella tutkinnolleen sellaista sisältöä, josta kokee saavansa eniten. Tällä viittaan taas teknisen työn opintoihin. Shokkialun jälkeen olen pysynyt tavoiteessani hyvin, toki opintopisteiden kasautumiseen on vaikuttanut myös hyväksiluettujen kurssien määrä.
On jotenkin kummallista seurata nuorten aloittajien pähkäilyä, ovatko he oikealla alalla, kun itse on tajunnut asian jo vuosia sitten. Tietysti kun olin itse saman ikäinen, juuri lukiosta tullut, tuntui maailma oudon avoimelta, kun ei ollut 12 vuoden koulun käynnin jälkeen yhtäkkiä mitään varmaa edessä. Vuosien varrella elämän tarkoitus on kuitenkin kirkastunut ja nyt teen töitä täysillä päämääräni tavoittamiseksi.
Toki kevään kiire koulussa ja töissä aiheuttaa väsymystä ja nyt tuntuu olevan vaikeaa saada valmiiksi viimeisiä portfolioita, mutta koko talven pakerrettuani haluan tietoisesti siirtää joitain tenttejä ja kirjallisia juttuja kesälle. Nyt kevään koittaessa ei oikeasti jaksa enää istua neljän seinän sisällä naputtelemassa portfolioita - koko aikaa. Pihatöissä on aina kivempaa...
Opiskelu on minulle jo niin tuttua puuhaa, ettei mitään ihmeellisiä odotuksia oikeastaan ole. Kolmas ammattiin johtava tutkinto on menossa ja kieltämättä toiminta yliopistolla on herättänyt mielessäni jonkin verran kritiikkiä. Ja vielä kerran - työn ja opiskelun yhdistäminen täytyy olla mahdollista siinä missä opiskelun ja perheenkin.