Kirjoitushommissa

Noniin. Loma puolessa välissä ja kouluhommat painaa jo päälle. Upeeta.. Nooh, onneksi on kohta käsityötieteen essee tehty ja voin siirtyä viimeistelemään kasvatustieteen esseetä.. Jos vaikka saisi senkin samalla sykkeellä valmiiksi.
Ompelukoneeseen en ole vielä edes tarttunut, mutta kova meininki on tänään mennä vielä käsityökeskukselle (hakemaan tienestejä) ja kirjastolle selailemaan kaavalehtiä. Lomalla sain silti aikaan kummitytölle villapaidan. Siitä tuli aito islantilainen lopapeysa eli jotain tällaista. Monta kiloa Islannin villoja on vielä neulomatta/ huovuttamatta, mutta miksikäs ne tuolla vaatehuoneessa menevät.
Ja nyt taas hommiin!

Loppukiri

Voi kun nää seuraavat kaksi viikkoa kuluisivat äkkiä... Fiilis on tasan sellainen, että väsyttää, itkettää, vituttaa, naurattaa ja nälättää yhtä aikaa. Siis: ihanainen joululoma, tule pian!
Puskin hampaat irvessä töitä koko viikonlopun baarissa. Hullun hommaa, ei jaksa enää olla kovin asiakasystävällinen sunnuntaina, kun röyhkeät teinit (lue: paperittomat alaikäiset?) on elvistelleet ihan riittävästi.. Oi aivoni, kestä!!

Töissä taas

Aivan mahtava olla taas töissä..!

Alkaa jo itseäkin hirvittää miten energinen sitä on ollut pienen tauon jälkeen työmaalla. Ennen joulua juhlissa on paljon tekemistä: tänään pidettiin koulun yhteinen adventtihartaus, ensi viikolla itsenäisyyspäivän juhlallisuudet ja sitten pääsemme vielä joulukirkkoon. Luojan kiitos ei ole aivan hirvittävästi töitä arvosteltavana...

Kuohuttaa..?

Hymyilyttää...
Tulin juuri harjoittelun palautekeskustelusta ja tuntuu, että ihmiset olivat puolin ja toisin kovastikin puolustuskannalla... Eivätkä halunneet ymmärtää toisiaan. Eipä se niin kummallinen ilmiö ole, saati että ihan outo akateemisessa maailmassa...

Taontaa, hitsausta

Kyllä uuden oppiminen on ihanaa puuhaa!
Ihan intoa puhkuen viiletän teknisiin töihin, kun ihan oikeasti saa oppia jotain uutta, sellaista, jonka olen halunnut oppia jo monta aikaa sitten.. Nyt kummastelen metallipajan puolella takomisen, juottamisen ja hitsaamisen ihmeellistä maailmaa.

Lipsu R.I.P.

Voi surua taas... Tänä syksynä kuolemiset eivät ilmeisesti ihan vähään lopu.. Rakas koiravanhuksemme nukutettiin pois kunniakkaassa 16 vuoden ja kahden kuukauden iässä sairastamisen jälkeen. Lepää rauhassa kaveri...

Harjoitellaan...

Kolme viikkoa on seurattu ja harjoiteltu opettajan toimintaa. Aluksi koko touhu tuntui aika turhalta, sillä onhan noita opetusvuosia jo itsellä takana kokonaista viisi kappaletta. Tällainen turhuuden tunne kääntyi onneksi pian uteliaisuudeksi ja kokeilun iloksi, sillä harjoitteluporukkamme oli mukavan rento ja ohjaava opettajamme Sanna todellaja innostava ja asiansa tunteva. Uutta oppii tietysti koko ajan ja seuraamalla vanhempaa konkaria oma "asennevammani" parani ihan mukavasti. Ohjaajamme jousti asioissa mukavasti, iso kiitos siitä!

HIP hip HURRAA!

Hei Helena,

Hyväksyn Kuopion Muotoiluakatemiassa tekemäsi amk-opinnäytetyön kandidaatin tutkielmaksi sellaisenaan.

Näin kirjoitti professori sähköpostia. Taas 10 op vähemmän tehtävää ja 10 op lähempänä tavoitetta...

Homma etenee

Iiiiihanaa!
Sain valmiiks miun ihka ekan suunnittelutyön täällä Savonlinnassa! Ja aiheena oli vielä tekniset työt ja työkaluna uusi CAD-ohjelma, johon en meinannu päästä sisälle ollenkaan. Muutaman ahdistushetken jälkeen rupesi lyyti kirjottamaan ja tässä tuloksia:
Tuo vaaleansininen hienous oli esikuvana, kun rupesin suunnittelemaan omaaani.
Nyt kun uunien lämmitys on alkanut täydellä teholla, joka paikkaan ripajavat puun muruset ja kaarnan hiutaleet ottaa ihan mukavasti aivoon. Niinpä suunnittelin meille pönttöuunin varjoon samanlaisen "kippaavan" polttopuulaatikon.
Ensimmäisen version runko on vieressä CAD-piirroksena, saas nähä, miten tuo kokoonpannaan...
Seuraamme tilannetta...

Elämä jatkuu..

"...kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on..."

Mieli on musta ja silmät surulliset. Läheltäni kuoli tärkeä ihminen sunnuntaina. Nyt kaikki aika ja puhti menee arjen pyörittämiseen, keskittymiseen. Toisaalta helpottaa olla koulussa ja töissä, saa ajatuksensa pois hautajaisjärjestelyistä...

Tutustuminen verkkoympäristöihin

Tiistaiaamuna sain liitettyä tänne muutamia hienoimpia muotokuviani. Ne eivät ihan parhaimmillaan ole postimerkin kokoisina...
Opinnot ovat alkaneet vauhdikkaasti, nyt pitäisi jo miettiä teknisen työn projektia, vaatetuskokonaisuutta ja jännittää sitä, mitä hyväksilukuja tulee bumerangina takaisin..

On se vaan aikoihin eletty!

Hih...
Ja kuka sanoi, ettei tippaleipäaivoilla voisi avata blogia ja seurata luentoa samaan aikaan...
Taidankin ottaa tästä lähtien joka luennolle ottaa koneen mukaan, täydellistä tehokkuutta!

Mutta tähän taitaa jäähä myös koukkuun...