keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Oppimismenetelmä - pedagoginen malli

Laboraatio-opetusta 5.-6. -luokkalaisille tekstiilityön tunnilla:

Materiaalioppia

Laborointiin kuuluu selkeiden ohjeiden kirjoittaminen. Ohjeen pitää olla yksiselitteinen, jotta oppilaalle ei jää epäselvyyksiä siitä, mitä pitää tehdä. Tekstiilityössä opetellaan lukemaan muutoinkin työohjeita, joten laboraation järjestäminen tekstiilityön tunneilla ei olisi mitenkään hullumpi idea.
Päätin liittää esimerkkilaboraationi tekstiilitietouteen, mitä Savonlinnan normaalikoulun tekstiilityön opetussuunnitelmassa on vuosittai
n alusta asti käytettävien tekniikoiden ja materiaalien ohella. 5. ja 6. luokalla syvennetään tekstiilityön materiaalioppia niin, että tietous käytettävistä materiaaleista sekä mahdollisuudet soveltaa oppimaansa kasvavat. Norssin opsissa mainitaan, että kuudesluokkalainen oppii jo eron luonnon- ja tekokuitujen välillä.
Laboraationi liittyy eri kuitujen ominaisuuksiin, kuten vetolujuuteen kuivana ja märkänä sekä erilaisten materiaalien painoon. Vetolujuuskokee
t tehtäisiin kotikonstein valmistuvasta mittauslaitteesta. Siihen kuuluu pöytään kiinnitettävä teline (puristin tms.), johon langanpää kiinnitetään; mittanauha, jolla langan venymää mitataan sekä vetokahvana toimiva tyhjä ompelulankarulla.Seuraavaksi valitaan erilaisia lankoja, joita ollaan vuosien varrella oppilaitten kanssa käytetty; erilaisia materiaaleja (villa, puuvilla, pellava, akryyli, polyamidi, sekoitelangat) sekä erivahvuisia lankoja (neule-, virkkaus-, kirjonta-, ompelu-, kudonta- tms. langat). Ensin pohditaan, miksi lankoja täytyy olla niin monta eri laatua; soveltuisiko esim. ompelulangat neulomiseen, kirjontalangat kutomiseen jne. Myös langan paksuuksia on hyä vertailla ennen vetokokeiden tekemistä.
Itse kokeet on hyvä tehdä sekä kuivalla että märällä materiaalilla, jotta huomattaisiin esimerkiksi pellavan suurempi vetolujuus märkänä kuin kuivana. Tehtyjen mittausten perusteella vertaillaan eri materiaalien ja lankalaatujen ominaisuuksia; miksi ne ovat hyviä juuri siinä käytössä, mihin ne on tehty?
Toinen vastaava laboraatio olisi erilaisten kangaslaatujen analysointi ja havainnointi niiden neliöpainoja (pienemmillä tilkuilla) mittaamalla ja vertaamalla; esim. miksi talvitakkikankaasta ei tule hyvää hametta?
Tai kuinka paljon painaisi tietystä materiaalista ommeltu vaate?

Laborointi tekstiilityön opetuksessa

Laboroinnin synonyymeja ovat esimerkiksi oppilastyö ja kokeelliset työtavat. Sanna Volanen kirjoittaa Pro Gradu -tutkielmassaan, että laboroinnin tarkoituksena on yhdistää teoriaa ja käytäntöä, opettaa kokeellisia taitoja sekä johdattaa tieteelliseen ajatteluun (http://www.sci.utu.fi/projects/maantiede/kurssit/MAAN7154_LM_tutkielmaseminaari/2006_kl/volanen.htm). Laborointiohjeet ovat reseptimäisiä ja niiden suorittaminen muodostuu oppilaille rutiininomaiseksi. Tämä ei kuitenkaan tuota kovinkaan syvää asioiden ymmärtämistä, vaikka luokkahuoneessa näennäisesti tapahtuukin paljon.
Laboroinin etuihin kuuluu oppilaan persoonallisuuden ja yhteistyötaitojen kehittäminen sekä mahdollisuus opetuksen eriyttämiseen. (mts.)
Laborointiin kuuluu selkeiden ohjeiden kirjoittaminen. Ohjeen pitää olla yksiselitteinen, jotta oppilaalle ei jää epäselvyyksiä siitä, mitä pitää tehdä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Uuteen syksyyn....!

Kohta on kuukausi kesäloman loppumisesta. Taas se aika vierähtelee aikamoista vauhtia! Opetus on lähtenyt käyntiin mukavasti. Toista voisi sanoa opinnoista. Heti kättelyssä jouduin luopumaan haaveestani suorittaa perusharjoittelu alta pois nyt syksyllä, mutta ei vaan riittänyt rahkeet.
En saanut 7-viikkoisen harjoittelun ajaksi ketään sijaista itselleni töihin, joten kummallisesti tunnen olevani vastuussa oppilaistani ja peruin koko jutun. Viimeksiki, kun olin pois 3 viikkoa ensimmäisessä, orientoivassa harjoittelussa, oppilaat olivat jo ehtineet "taantua" eikä opetus ollut edennyt juuri mihinkään suuntaan. Ihmettelen siis, millaisiahan oppilaita olisi tullut vastaan 7 viikon poissaolon jälkeen..
Muutoin opintojen aloitta- minen on ollut suhteellisen turhaut- tavaa. Tekniset työt ovat kyllä alkaneet, mutta en ole päässyt mukaan kuin yksille demoille. Samaan syssyyn alkoi kvali-kurssi, joka on tietysti samaan aikaan. Eli siis, missä olen, mitä teen, pää menee pyörälle, kun pitäisi olla taas vähintään kolmessa paikassa yhtä aikaa. Ja uskomattoman turhauttavaa on myös selittely ohjaaville opettajille. Miten heidät saa ymmärtämään, että heidän aineensa ei ole ainoa opiskeltava aine maan päällä???
Tällaiset tunnelmat eivät ole ainakaan omiaan lisäämään opiskeluinnokkuutta ja työmotivaatiota. Miksi näin..?!