Perusharjoittelu puolessa välissä..?

Tunteja pidetty jo kaksittain, eli viidennen luokan lautanauhaprojekti etenee ihanaa kyytiä. Harjoitteluluokkani on aivan kerrassaan suloinen, neuvokkaita ja reippaita pikku naisia täynnänsä.
Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin lautanauhojen kutomiseen open harjoitusloimien avulla ja mietittiin, minkälaisia nauhoja voitaisiin kutoa. Mihin nauhoja yleensä käytetään..? Verkosta löytynyt iiiiihana lautanauhojen suunnitteluohjelma oli korvaamaton hyöty, sillä sen avulla voi kokeilla erilaisia kuvioita ja värityksiä helposti. Tai siis vähän liiankin helposti ja aivottomasti....?

Pertti Pitkäsen lautanauhasuunnitteluohjelma:

http://users.jyu.fi/~perpitk/index.php?page=lautanauha/ohjelma
Nooh, mutta yritys ja erehdys, satunnaisuus ja pohdinta ovat kaikki välillä tervetulleita asioita.
Toisella kerralla päästiin jo enemmän itse asiaan, eli jokainen enemmän tai vähemmän pääsi valitsemaan käyttötarkoitusta omalle nauhalleen. Mikä materiaali, mitkä värit, mikä käyttötarkoitus?? Samalla puuhasteltiin myös itselle omat laudat. Konepahvista jokainen askarteli tarvittavan määrän lautoja ja kulmat väritettiin puuväreillä. Hienoa työskentelyä jälleen kerran. Laudat saatiin valmiiksi ja hieman avattiin jo loimen mittaamisen ongelmaa, siis mitkä ovat alkusolmut, ja mitkä ihmeen tutkaimet...??????
Myös historiaa olen yrittänyt ottaa mukaan lautanauhojen kutomiseen. Mielestäni kansanperinne ja perinnekäsityöt ovat aivan ihania, inspiroivia ja voimauttavia; itsetehdyillä yksinkertaislla välineillä saadaan aikaan hienoja töitä. Ja onhan lautanauhojen kudonta vanha tekniikka, vanhimmat löytyneet nauhojen jäännökset ovat Suomessa jostain 500-luvulta jKr. Ja entäpä jossain muinaisessa Egyptissä? Millaisia nauhoja siellä on kudottu... Yllä hieno kuva, jonka löysin verkosta..
Tässä riittää ensi kerraksi pohtimista, eri termit eivät oikein avaudu ensimmäisellä yrittämällä.
Palautetta opettajakokelas on saanut spontaaniudestaan ja ronskiudestaan, mutta niinhän se menee, sellainenhan minä olen. oppilaat ovat olleet reippaasti mukana oppimassa uutta, luulisi heidän ainakin jonkin aikaa tietävän, mikä ihme se lautanauha oikein on..! :D

”Hienoa olla osa jatkumoa”

Parikkalan seurakunnan kirkkotekstiilien sininen sarja saa jatkoa. Harrastajia etsitään mukaan kudontaporukkaan.
Liisa Hämäläinen - Parikkalan-Rautjärven Sanomat 27.9.2010

Parikkalalaisen artenomin Helena Lindqvistin kiinnostuksen kirkkotekstiileihin herätti Kuopion muotoiluakatemiassa käyty kurssi, jonka seurauksena syntyivät sinisen sarjan ensimmäiset kirkkotekstiilit vuonna 2001; stolat Tuula Tolsalle ja Erkki Lemetyiselle. Nyt sarjasta puuttuvat vielä alttarivaate, messukasukka, kalkkiliinat sekä kirjaliina. Tavoitteena on, että uudet kirkkotekstiilit otettaisiin käyttöön vuoden 2011 jouluna.

Yhteistyötä
Hanke muodostaa Lindqvistin pro gradu -tutkielman Itä-Suomen yliopistoon. Projektin tieteellinen osuus, aikuisoppimisen tutkiminen, toteutuu harrastekutojia haastattelemalla. Helena Lindqvist opiskelee Savonlinnan kampuksella tekstiilityön sekä teknisen työn opettajaksi. Kirkkotekstiilien suunnittelu- ja toteutustyö tehdään Helenan ohjaamana paikallisten harrastekutojien voimin. Projektin ”pääkallon paikkana” ja tärkeänä yhteistyökumppanina on Parikkalan käsityökeskus.
– Jos kiinnostaa osallistua kirkkotekstiilien suunnitteluun ja toteutukseen, niin yhteyttä voi ottaa Parikkalan käsityökeskukseen. Tekniikoina käytetään ainakin damastikudontaa ja kirjontaa, Lindqvist kertoo.
– Projektiin mukaan tuleminen on osallistujille maksutonta. Toivottavasti saamme innostuneen porukan kasaan! Työ aloitetaan ensi talven aikana käymällä läpi symboliikkaan liittyvää asiaa.

Symboliikka
Uusi jumalanpalvelusjärjestys toi liturgisten värien joukkoon myös sinisen ennestään tuttujen valkoisen, vihreän, mustan, punaisen ja violetin oheen.
Sininen väri on kirkkotekstiileissä Neitsyt Marian ja yleensä pyhän perheen väri. Sinisiä kirkkotekstiilejä voi käyttää itsenäisyyspäivänä ja pyhän perheen juhlapyhinä, esimerkiksi Marian ilmestyspäivänä.
Helena Lindqvist on kiinnostunut kirkkotekstiileistä niiden runsaan symboliikan takia. Hän myös korostaa, että suomalaisten taidetekstiilien joukossa hienoimmat, parhaiten tehdyt ja arvokkaimmista materiaaleista tehdyt ovat olleet juuri kirkkotekstiilejä.
– Joten on hienoa olla osa tällaista jatkumoa ja paikallista historiaa.
Parikkalaan kokonaisia kirkkotekstiilisarjoja on suunnitellut Lindqvistiä ennen viimeksi Armi Siitonen 1970-luvulla. Ne ovat edelleen aktiivisessa käytössä ja Lindqvistin mukaan ”tosi kauniit”.

Eka viikko takana :)

Eli ensimmäiset hetket opetusharjoittelijana koettu. Vaikka onkin tapahtunut jo paljon, silti olo on kuin pöllöllä, joka silmät suurina ja nokka ammollaan ihmettelee ja rekisteröi ympärilttän tapahtumia, mutta ei aivan sisäistä kaikkea...
Tällä viikolla olen vain ollut yhteisissä tapaamisissa sekä seuraillut tunteja. Oppilaat ovat minulle vielä vain tiettyjen ryhmien osallistujia, mutta toivottavasti ensi viikolla ryhmän jäsenet saavat mielessäni myös nimet ja kasvot.. :)
Jaksosuunnitelman ensimmäinen versio on valmis, tänään täytyy hioa sitä lisää ja lähettää taas kommentointikiertueelle. Toisaalta en aivan osaa hahmottaa, mitä kaikkea suunnitelmaan pitäisi rustata, valitettavasti tietyt jutut tuntuvat itsestään selvyyksisiltä kuitenkaan olematta sitä.
Yhtään edellisvuotista jaksosuunnitelmaa kudonnasta ei juuri Moodlesta löytynyt, joten kai se on aloitettava puhtaalta pöydältä.
Kuvittelin jaksarin olevan vain kehys, jonka mukaan edetään, mutta sen pitääkin olla aika yksityiskohtainen esitys välineiden , tilojen ja materiaalien käytöstä sekä muusta toiminnasta...
Ensimmäinen seminaari meni aika ohi aamuisen ajankohdan vuoksi, mutta hyvää kertasuta sieltä kuitenkin tuli. Miksiköhän emme ole saaneet vielä sähköposteihin seminaarissa esitettyä pp-esitystä...?
Kaikkein onnellisin olen ollut varsinaisen ohjaajan Minnan pitämistä yhteisistä tuokioista. Vaikka asiaa on sisäistettävänä luvattoman paljon, alkaa opintojakso hahmottua hänen ohjauksensa ansiosta. Ja palautetta tulee suunitelmista välittömästi, se tuntuu hyvälle..!

Perusharjoittelun tavoitteet

Perusharjoittelu kuulostaa kaikenkaikkiaan suhteellisen pitkältä ja vaativalta rupeamalta, mutta ensimmäisen infon jälkeen koko opintojakso inhimillistyi huomattavasti. Kaikkein onnellisin tällä hetkellä olen siitä, että harjoittelu saatiin sopimaan ilmeisesti kaikkien opiskelijoiden aikatauluun niin, ettei muiden aineiden opiskelu kovin paljoa häiriinny. Hyvä niin, edettävä tässä on muissakin opinnoissa...
Itseäni perusharjoittelussa kiinnostaa uuteen organisaatioon tutustuminen lähemmin, sillä jokaisessa koulussa on omanlaisensa opetus- ja toimintakulttuuri, vaikka samanlaista opetussuunnitelmaa toteutetaankin. Muilta opettajilta ja opiskelijoilta saa uusia vinkkejä, kuten esimerkiksi viime keväänä olleilta käsityön "nyyttikesteiltä". Myös uusilta oppilailta oppii aina uutta, jokainen oppija on erilainen ja heihin tulisi suhtautua yksilöinä.
Mielenkiintoista on myös pitkästä aikaa työskennellä alakoululaisten parissa, itse olin töissä alakoulussa viimeksi kuusi vuotta sitten. On mielenkiintoista tehdä havaintoja lasten taitotasosta ja siitä, mitä tulevaisuuden työelämän haasteet pitävät sisällään. Erilaisten opetusmallien kokeileminen käytännössä inspiroi myös, vaikka oman ryhmän kanssa kovin montaa mallia ei ehkä pääsekään kokeilemaan.
Itselle on jäänyt kokonaisen käsityön idea vielä hieman kaukaiseksi, koska sitä ei ole päässyt testaamaan käytännössä. Nyt on siihen hyvä mahdollisuus - käsitteestä tulee käytäntöä..?
Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on ehdottomasti lisävarmuuden saaminen tuntisuunnitelmien tekemiseen ja tietysti tilanneherkkyyden lisääminen - opettajalla täytyy olla aika pitkät tuntosarvet, että hän pystyisi reagoimaan oppilaittensa tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Itse olen ollut tämän asian kanssa aika yksioikoinen, mutta kokemuksen kasvaessa toivoisin asian menevän parempaan suuntaan. Tietysti myös oppilastuntemus on tärkeä asia, se kehittyy vain ajan kuluessa ja luottamuksen lisääntyessä.

Kokonaisuutena perusharjoittelun tavoitteena on saada lisävarmuutta opettaja ja nimenomaan käsityönopettajana sekä uusia ideoita ja vinkkejä työelämää varten.

Uusi lukuvuosi, uudet kujeet..?

Taas livahti kokonainen kesä ilman blogikirjoittelua. Nyt lyhyt yhteenveto:

* Kuuma oli, järviveden lämpötila läheisessä lähdelammessa jopa +27 astetta..
* Kuuma oli myös kesätöissä, työpäivä +36 asteessa ilman kummempia taukoja oli lähes tajuntaa laajentava kokemus...
* Mökillä oli aivan iiiiiihanaa...
* Kirjaston Laila Hietamies/ Hirvisaari -hylly tuli tutuksi 13 kirjan verran :)
* Kai niitä koulujuttujakin tuli kirjoitettua muutamia kymmeniä sivuja
* Asta- ja Veera-myrskyt kävi kylässä
* Loppukesä meni myrskypuita raivaillessa, moottorisaha & halkaisuruuvi rules!
* Berliinissä vietettiin opeporukan viralliset lomanlopettajaiset!

* Työt alkoivat mukavissa merkeissä elokuussa
* Opinnoissa mietityttää perusharjoittelu & gradu

Eli eiköhän noissa ihan tekemistä piisaa..!