tiistai 30. maaliskuuta 2010

Koulun ja poliisin yhteistyö

Poliisin toimintaa on esitelty lapsille ja nuorille pitkään koulujen kautta. Itse muistan kiva poliisisedän alakoulusta, joka kertoi, miten koulumatkalla ajetaan polkupyörällä turvallisesti pitkin tien reunaa – pyöräilykypäristä ei 1980-luvulla ihan hirveästi vielä puhuttu. Jostain syystä tuo sama poliisisetä oli muuttunut yläkouluun mennessä rasittavaksi naputtajaksi (?), joka toitotti edelleen samoista aiheista – liikennekasvatuksesta ja varoitteli tuhmuuksien tekemisestä. Olisikohan omassa kehityksessäkin siinä välillä tapahtunut jotain…? :)
Onneksi noista ajoista on kehitytty myös tällä saralla – kun olin seuraamassa koulupoliisin tuntia 8. luokkalaisille, tunnelma oli hieman varautunut (kuten ilmeisesti aina virkapukuisen poliisin astuessa huoneeseen), mutta myös huumorintajuinen. Katsoimme Youtubesta hulluja takaa-ajoja Suomesta ja kertasimme vaaroja, joita viritetyt mopot aiheuttavat.

Työpaikallani Simpeleen yhteiskoulussa Rautjärvellä koulupoliisina toimii konstaapeli Jukka Nokelainen. Koulupoliisin titteli otettiin Rautjärvellä ja sen lähikunnissa, kuten Parikkalassa uudelleen käyttöön pienen hiljaiselon jälkeen. Koulupoliisia ja poliisin tuttavallisempaa kosketusta nuoriin oli jo kaivattukin koulujen puolesta, sillä kouluissa tapahtuva ilkivalta oli ollut nousussa graffitien ja töhrinnän muodossa. Myös muutamia suoria uhkailuja ja tappeluja oli saatu selvitellä poliisin kanssa. Koulupoliisia oli siis ehditty jo hieman kaivatakin.
Jukka Nokelainen aloitti varsinaisesti koulupoliisina viime lukuvuonna, jonka jälkeen hän on pitänyt koulussa useita oppitunteja eri luokka-asteiden nuorille sekä esiintynyt vanhempainilloissa. Koulupoliisi tekee sekä ennaltaehkäisevää valistustyö sekä selvittelee jo tapahtuneita ongelmia yhdessä oppilaiden, opettajien ja muiden asianomaisten kanssa.
Koulupoliisin toiminta vaihtelee eri luokka-asteilla. Pienimpien päiväkotilaisten kanssa aloitetaan toiminta tutustumalla poliisiin. Paikan päällä tutustumaan leikkipaikkoihin ja keskustellaan niiden turvallisuudesta – miten niistä voisi tehdä turvallisempia? Päiväkodista aloitetaan myös liikennekasvatuksen alkeet, kuten suojatien käyttäminen. Myös vanhemmat voivat osallistua päiväkodin ”poliisipäiviin” ja saada lisää valistusta.
Alakoulussa alemmilla luokilla jatketaan liikennekasvatusta, joka jatkaa keskeisenä teemana läpi koko kouluajan. Liikennekasvatukseen kuuluu mm. polkupyöräilyn harjoittelu (esim. tekniikka-ajo), pyöräilyssä ja muussa kevyessä liikenteessä käytettävät turvavälineet, liikennesäännöt sekä oikeisiin asenteisiin kasvaminen. Koulupoliisi voi esitellä myös vanhempien toivomia aiheita. Ylemmillä luokilla aletaan puhua liikennekasvatuksen lisäksi laillisuuskasvatuksesta ja päihdevalistuksesta, jota annetaan varsinkin yläkouluun siirtyvien 6. luokkalaisten vanhemmille.
Yläkoulun puolella jatkuvat samat teemat ja koulupoliisi voi kertoa koulun toiveiden mukaisesti vaikkapa alueen paikallisista vaaran paikoista. Varsinkin 8. luokalla aiheelliseksi tulee mopokurssien pitäminen, mikä on ollut Simpeleellä ihan jokavuotista. Koulupoliisin johdolla voidaan käydä myös ihmettelemässä poliisilaitosta sekä tutustua enemmän poliisin työhön ja vaikka esitutkintaprosessiin.
Myös päihdevalistus jatkuu tiiviinä sekä oppitunneilla että vanhempainilloissa. Itse olin mukana vanhempainillassa, jossa Jouko Nokelainen esitteli paikkakunnalta ja lähialueilta löydettyjä huumeviljelmiä sekä –piippuja. Vanhempia kannustettiin tunnistamaan lastensa ongelmat ja annettiin työkaluja puuttua niihin. Viestinä ehdottomasti oli, että jokaiselta paikkakunnalta löytyy tarvittaessa huumeita ja muita kiellettyjä päihteitä, joita nuori voi kokeilla – sallittujen päihteiden helposta saannista nyt puhumattakaan! Jopa oopium-unikkoa oli yritetty kasvattaa Simpeleellä.
Valistustyön lisäksi koulupoliisi voi siis osallistua myös ongelmien ratkomiseen. Tokihan poliisin puhuttelu on paljon tehokkaampi kuin opettajan puhuttelu! Myös poliisin läsnäolo on tärkeää – pelkkä paikalla oleminen rauhoittaa kummasti kylänraittia viikonloppuisin. Tärkeää on myös, että koulu- tai kyläpoliisi tuntee nuoret ja heidän taustansa ja kun nuori tuntee poliisin pitkältä ajalta, myös kynnys kertoa asioista poliisille päin mataloituu. Samalla poliisi jalkautuu alas ”lasivuoreltaan” helpommin lähestyttäväksi, tutuksi hahmoksi, jota ei tarvitse aristella vaan jota voi lähestyä luontevasti.
Lasten kasvatusvastuuhan on aina viime kädessä vanhemmilla, mutta sekä koulu että poliisi yrittävät auttaa. Oppitunnit ja vanhempainillat lisäävät vuorovaikusta ja lisää turvallisuuden tunnetta kouluissa. Lapset, vanhemmat, opettajat ja rehtori kaikki tietävät, kehen ottaa yhteyttä, jos tarvitaan poliisin apua.