Töissä taas

Aivan mahtava olla taas töissä..!

Alkaa jo itseäkin hirvittää miten energinen sitä on ollut pienen tauon jälkeen työmaalla. Ennen joulua juhlissa on paljon tekemistä: tänään pidettiin koulun yhteinen adventtihartaus, ensi viikolla itsenäisyyspäivän juhlallisuudet ja sitten pääsemme vielä joulukirkkoon. Luojan kiitos ei ole aivan hirvittävästi töitä arvosteltavana...

Kuohuttaa..?

Hymyilyttää...
Tulin juuri harjoittelun palautekeskustelusta ja tuntuu, että ihmiset olivat puolin ja toisin kovastikin puolustuskannalla... Eivätkä halunneet ymmärtää toisiaan. Eipä se niin kummallinen ilmiö ole, saati että ihan outo akateemisessa maailmassa...

Taontaa, hitsausta

Kyllä uuden oppiminen on ihanaa puuhaa!
Ihan intoa puhkuen viiletän teknisiin töihin, kun ihan oikeasti saa oppia jotain uutta, sellaista, jonka olen halunnut oppia jo monta aikaa sitten.. Nyt kummastelen metallipajan puolella takomisen, juottamisen ja hitsaamisen ihmeellistä maailmaa.

Lipsu R.I.P.

Voi surua taas... Tänä syksynä kuolemiset eivät ilmeisesti ihan vähään lopu.. Rakas koiravanhuksemme nukutettiin pois kunniakkaassa 16 vuoden ja kahden kuukauden iässä sairastamisen jälkeen. Lepää rauhassa kaveri...

Harjoitellaan...

Kolme viikkoa on seurattu ja harjoiteltu opettajan toimintaa. Aluksi koko touhu tuntui aika turhalta, sillä onhan noita opetusvuosia jo itsellä takana kokonaista viisi kappaletta. Tällainen turhuuden tunne kääntyi onneksi pian uteliaisuudeksi ja kokeilun iloksi, sillä harjoitteluporukkamme oli mukavan rento ja ohjaava opettajamme Sanna todellaja innostava ja asiansa tunteva. Uutta oppii tietysti koko ajan ja seuraamalla vanhempaa konkaria oma "asennevammani" parani ihan mukavasti. Ohjaajamme jousti asioissa mukavasti, iso kiitos siitä!