Ensimmäinen opiskeluvuosi takana.
Toisaalta jätin tarkoituksellisesti muutamia töitä (kuten näitä kirjoitusjuttuja) kesälle, sillä opettajalla on taatusti muutakin tekemistä toukokuun viimeisillä viikoilla kuin lukea tenttiin. Muutaman luokan työkansiot ovat vielä arvostelematta ja sitten on vielä kevätjuhlan viime hetken järjestelyt...
Mutta voihan tässä muutaman ajatuksen vielä antaa ensi vuoden opiskeluja ajatellen. Ensi vuonna minulla on vain ja ainoastaan yksi tavoite: saada täyteen kandidaatin opinnot. Jos vain pystyn suorittamaan kesällä avoimessa yliopistossa jonkin opintojakson sekä selviydyn sivuaineen aineopinnoista, tavoitteeni on täytetty. Olin jo tosin ilmoittautunut perusharjoitteluun, mutta tuskin sitä nyt sitten vielä suoritankaan, koska se ei ole osa kandin tutkintoa. Oikeastaan se on mielestäni aika hassua, ettei kandiin tarvitse suorittaa kuin yksi opetusharjoittelu.
Ensi vuonna jatkan samaa rataa: työ, opiskelu, kodinhoito. Siinä onkin elämälle täytettä ihan mukavasti. Jossain vaiheessa on kyllä pakko hidastaa tahtia, sillä ei tälläista kukaan jaksa loputtomiin. Toivon vain, että saisin ymmärrystä ympärilleni, että uhraukseni huomioitaisiin. Toisaalta nämä seuraavat vuodet ovat vain pieni osa elämääni, sitten voikin jo ruveta keskittymään perhe-elämään... ;)
lauantai 23. toukokuuta 2009
torstai 7. toukokuuta 2009
Ammatillisen kasvun ryhmässä mukana oleminen
Tapaamiset ja vertaisryhmän merkitys
Amka oli oikeastaan ainoa ryhmä, jossa näin kerralla kaikki saman vuosikurssin ihmiset; muuten olen huidellut omien aikataulujeni mukaan koko vuoden. Oikeastaan oloni on joskus tuntunut aika orvolta, kun melkein joka ryhmässä on ollut eri ihmiset. Toisaalta tutustuu muiden alojen ja vuosikurssien opiskelijoihin, mutta jotenkin olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan oman ryhmän tukea. Osa kanssaopiskelijoista (-aloittajista) käsityön puolella on oikeastaan jäänyt paljolti ilman nimeä - he ovat tuttuja kasvoja, joiden kanssa syödä ja vaihtaa kuulumisia.
Tapaamiset ovat sikäli olleet hyviä, että samalla on voinut tutustua myös Norssiin ja siellä työskenteleviin ihmisiin. Kuitenkaan en ole pitänyt tapaamisia kovinkaan tärkeinä ja ihmetyttääkin, miksi on niin tärkeää olla jokaisella kerralla mukana. Voihan muistakin demoista olla pois ainakin kerran per kurssi, miksei sitten amkoista? Toisaalta, edelleen pohdin sitä, miksen saisi kasvaa ammatillisesti omassa työpaikassani ja vaikkapa raportoida siitä. Olisi oikeastaan mielenkiintoista vertailla vaikkapa jotain teemapäivien ohjelmia ja järjestämistä ja kertoa luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvasta opettajan työstä.
Välitehtävät
Välitehtävät olen kirjoittanut (tätä viimeistä lukuun ottamatta) innolla ja suurella sydämellä. En ole kovin hyvä katsomaan taaksepäin ja analysoimaan tekemisiäni ja valintojani, joten nyt on ollut mielenkiintoista katsoa omaa "uraansa" tähän asti. Tekstit ovat olleet hyvin henkilökohtaisia ja samalla on ollut mukava muistella omia vanhoja opettajia ja oppimiskokemuksia. Toisaalta taas on kummastuttanut se, miksi amkan tapaamiset ovat olleet vain välitehtävien purkamista varten - siis miksi tapaamiset ovat olleet niin elintärkeitä? Aivan yhtä hyvin samalaista keskustelua olisi voitu käydä esimerkiksi moodlessa.
Ryhmäytyminen ja vuorovaikutus
Kuten jo kirjoitin, olen koko ensimmäisen opiskeluvuoteni liikkunut erilaisimmissa opiskeluryhmissä, lähinnä toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Amka ei ole minulle ollut juurikaan ryhmäytymispaikka; enemmän irti olen saanut vaikkapa orientoivassa harjoittelussa ja sitä kautta saamissani kontakteissa. Itsenäisen työskentelyn ajat esimerkiksi ompeluluokassa ovat olleet tärkeitä, sillä silloin olen saanut keskustella ryhmäni kanssa opiskeluun liittyvissä asioissa. Tämän on ollut vuorovaikutusta parhaimmillaan; on tehty yhdessä tehtäviä, ratkottu ongelmia ja opetettu toisille asioita.
Niin, ja ovathan ne yhteiset ruokailuhetketkin tuotteneet mielenkiintoisia keskusteluja..
Oma osallistumiseni pitkäkestoisen ryhmän toimintaan
Mielestäni oma osallistumiseni on ollut keskustelua ja ajatuksia herättävää. Amkan tapaamisissa on yleensä keskusteltu pienissä ryhmissä annetusta aiheesta. Mielipiteitä ja huomioita on tullut paljon ja niistä on keskusteltu vilkkaasti, mutta ei kovin paljoa tapaamisten ulkopuolella - harmi.
Amkaan osallistumiseni tärkein puoli on ollut itsetutkiskelun ja omien motiivien perustelu, mutta toisaalta ensimmäinen opiskeluvuosi Savonlinnassa ei ole juuri mielipiteitäni muuttanut. Lähinnä ajatukseni ovat tulleet kärkkäämmiksi, sillä koen turhauttavaksi omien valintojeni jatkuvan perustelun. Miksi ei voi vain tehdä valintoja sen vuoksi, että jonkin tuntuu oikealta ja asiat tuntuvat luistavan?
Mielestäni on suhteellisen perusteltua, etten ole joka päivä Savonlinnassa, sillä haluan kehittyä omassa ammatissani myös työkokemuksen kautta. Opin ja sovellan jatkuvasti uutta myös työmaallani, mutta miksi sitä ei arvosteta?
Kaiken kaikkiaan antaisin omalle osallistumiselleni arvosanaksi jotain kolmosen ja nelosen väliltä. Mielestäni olen antanut omaa tietoani muitten käyttöön ja oppinut taas uutta ryhmältä: uusia ajatusmaailmoja, toimimista erilaisten (ja ennen muuta eri-ikäisten) ihmisten kanssa ja laaja-alaista kommunikointia.
Amka oli oikeastaan ainoa ryhmä, jossa näin kerralla kaikki saman vuosikurssin ihmiset; muuten olen huidellut omien aikataulujeni mukaan koko vuoden. Oikeastaan oloni on joskus tuntunut aika orvolta, kun melkein joka ryhmässä on ollut eri ihmiset. Toisaalta tutustuu muiden alojen ja vuosikurssien opiskelijoihin, mutta jotenkin olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan oman ryhmän tukea. Osa kanssaopiskelijoista (-aloittajista) käsityön puolella on oikeastaan jäänyt paljolti ilman nimeä - he ovat tuttuja kasvoja, joiden kanssa syödä ja vaihtaa kuulumisia.
Tapaamiset ovat sikäli olleet hyviä, että samalla on voinut tutustua myös Norssiin ja siellä työskenteleviin ihmisiin. Kuitenkaan en ole pitänyt tapaamisia kovinkaan tärkeinä ja ihmetyttääkin, miksi on niin tärkeää olla jokaisella kerralla mukana. Voihan muistakin demoista olla pois ainakin kerran per kurssi, miksei sitten amkoista? Toisaalta, edelleen pohdin sitä, miksen saisi kasvaa ammatillisesti omassa työpaikassani ja vaikkapa raportoida siitä. Olisi oikeastaan mielenkiintoista vertailla vaikkapa jotain teemapäivien ohjelmia ja järjestämistä ja kertoa luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvasta opettajan työstä.
Välitehtävät
Välitehtävät olen kirjoittanut (tätä viimeistä lukuun ottamatta) innolla ja suurella sydämellä. En ole kovin hyvä katsomaan taaksepäin ja analysoimaan tekemisiäni ja valintojani, joten nyt on ollut mielenkiintoista katsoa omaa "uraansa" tähän asti. Tekstit ovat olleet hyvin henkilökohtaisia ja samalla on ollut mukava muistella omia vanhoja opettajia ja oppimiskokemuksia. Toisaalta taas on kummastuttanut se, miksi amkan tapaamiset ovat olleet vain välitehtävien purkamista varten - siis miksi tapaamiset ovat olleet niin elintärkeitä? Aivan yhtä hyvin samalaista keskustelua olisi voitu käydä esimerkiksi moodlessa.
Ryhmäytyminen ja vuorovaikutus
Kuten jo kirjoitin, olen koko ensimmäisen opiskeluvuoteni liikkunut erilaisimmissa opiskeluryhmissä, lähinnä toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Amka ei ole minulle ollut juurikaan ryhmäytymispaikka; enemmän irti olen saanut vaikkapa orientoivassa harjoittelussa ja sitä kautta saamissani kontakteissa. Itsenäisen työskentelyn ajat esimerkiksi ompeluluokassa ovat olleet tärkeitä, sillä silloin olen saanut keskustella ryhmäni kanssa opiskeluun liittyvissä asioissa. Tämän on ollut vuorovaikutusta parhaimmillaan; on tehty yhdessä tehtäviä, ratkottu ongelmia ja opetettu toisille asioita.
Niin, ja ovathan ne yhteiset ruokailuhetketkin tuotteneet mielenkiintoisia keskusteluja..
Oma osallistumiseni pitkäkestoisen ryhmän toimintaan
Mielestäni oma osallistumiseni on ollut keskustelua ja ajatuksia herättävää. Amkan tapaamisissa on yleensä keskusteltu pienissä ryhmissä annetusta aiheesta. Mielipiteitä ja huomioita on tullut paljon ja niistä on keskusteltu vilkkaasti, mutta ei kovin paljoa tapaamisten ulkopuolella - harmi.
Amkaan osallistumiseni tärkein puoli on ollut itsetutkiskelun ja omien motiivien perustelu, mutta toisaalta ensimmäinen opiskeluvuosi Savonlinnassa ei ole juuri mielipiteitäni muuttanut. Lähinnä ajatukseni ovat tulleet kärkkäämmiksi, sillä koen turhauttavaksi omien valintojeni jatkuvan perustelun. Miksi ei voi vain tehdä valintoja sen vuoksi, että jonkin tuntuu oikealta ja asiat tuntuvat luistavan?
Mielestäni on suhteellisen perusteltua, etten ole joka päivä Savonlinnassa, sillä haluan kehittyä omassa ammatissani myös työkokemuksen kautta. Opin ja sovellan jatkuvasti uutta myös työmaallani, mutta miksi sitä ei arvosteta?
Kaiken kaikkiaan antaisin omalle osallistumiselleni arvosanaksi jotain kolmosen ja nelosen väliltä. Mielestäni olen antanut omaa tietoani muitten käyttöön ja oppinut taas uutta ryhmältä: uusia ajatusmaailmoja, toimimista erilaisten (ja ennen muuta eri-ikäisten) ihmisten kanssa ja laaja-alaista kommunikointia.
Opetusharjoittelun kokemukset
Orientoivan harjoittelun tärkein oppimiskokemus oli ehdottomasti erilaisten opetusmenetelmien vertailu ja kurinpidollisten asioiden seuraaminen ja omaksuminen. Työrauhan säilyttäminen sekä erilaisten oppijoiden huomioonottaminen ja kannustaminen ovat todella tärkeitä osa-alueita nykyopettajan työssä. Olen jo aiemmin saanut vinkkejä omaan opettajuuteeni kuvataiteen parissa tutuilta kollegoilta Nämä vinkit ovat olleet erilaisia lähestymistapoja samaan oppiaineeseen ja olleet todella hedelmällisiä.
Itsetuntemus ja -arviointi ovat opettajan työssä ja opiskelussa tärkeä osa kehittymistä. Opettajan työssä jatkuva oppiminen ja kehittyminen on tärkeää, joten itsearviointi on luonnollinen osa työtä. Muiden alan ammattilaisten ajatuksista on helppo ammentaa omaan opetukseen.
Kokonaisuutena harjoittelujakso vaikutti ajatuksiini opettajan työstä verrattain vähän aiempien työkokemusten vuoksi. Tietenkin on mielenkiintoista vertailla eri koululuokkia ja muiden opettajien tyylejä ja kokemuksia omaan opettajuuteen. Omat näkemykseni saivat osaltaan vahvistusta, jotkut korostuivat entisestään, esimerkkinä tasa-arvo ja reiluuden vaatimus.
Mielenkiintoista oli myös lyhyt pedagoginen jakso sivuaineen eli teknisen työn opiskelussa. Suunnittelimme ryhmänä aihepiirin, josta lähdimme sitten muokkaamaan kolmea kaksoistuntia pienryhmissä. Jokainen ryhmä havainnoi jakson aikana eri asioita ja joka ryhmästä yksi toimi opettajana. Tietenkin minä sain kunnian hoitaa oman ryhmämme opetustuokion, mutta kokemus oli hyvä ja antoi itseluottamusta. Kyllä minusta tulee vielä hyvä teknisen työn opettaja!
Omat tavoitteet ja odotukset opinnoille
Koko opinnoilleni yliopistossa on vain ja ainoastaan yksi tavoite ja odotus: saada opettajana pätevyys ja mahdollisimman pian sittenkin.
Tähän yksinkertaiseen tavoitteeseen on hyvä pyrkiä, mutta samalla myös tavoitella tutkinnolleen sellaista sisältöä, josta kokee saavansa eniten. Tällä viittaan taas teknisen työn opintoihin. Shokkialun jälkeen olen pysynyt tavoiteessani hyvin, toki opintopisteiden kasautumiseen on vaikuttanut myös hyväksiluettujen kurssien määrä.
On jotenkin kummallista seurata nuorten aloittajien pähkäilyä, ovatko he oikealla alalla, kun itse on tajunnut asian jo vuosia sitten. Tietysti kun olin itse saman ikäinen, juuri lukiosta tullut, tuntui maailma oudon avoimelta, kun ei ollut 12 vuoden koulun käynnin jälkeen yhtäkkiä mitään varmaa edessä. Vuosien varrella elämän tarkoitus on kuitenkin kirkastunut ja nyt teen töitä täysillä päämääräni tavoittamiseksi.
Toki kevään kiire koulussa ja töissä aiheuttaa väsymystä ja nyt tuntuu olevan vaikeaa saada valmiiksi viimeisiä portfolioita, mutta koko talven pakerrettuani haluan tietoisesti siirtää joitain tenttejä ja kirjallisia juttuja kesälle. Nyt kevään koittaessa ei oikeasti jaksa enää istua neljän seinän sisällä naputtelemassa portfolioita - koko aikaa. Pihatöissä on aina kivempaa...
Opiskelu on minulle jo niin tuttua puuhaa, ettei mitään ihmeellisiä odotuksia oikeastaan ole. Kolmas ammattiin johtava tutkinto on menossa ja kieltämättä toiminta yliopistolla on herättänyt mielessäni jonkin verran kritiikkiä. Ja vielä kerran - työn ja opiskelun yhdistäminen täytyy olla mahdollista siinä missä opiskelun ja perheenkin.
Tähän yksinkertaiseen tavoitteeseen on hyvä pyrkiä, mutta samalla myös tavoitella tutkinnolleen sellaista sisältöä, josta kokee saavansa eniten. Tällä viittaan taas teknisen työn opintoihin. Shokkialun jälkeen olen pysynyt tavoiteessani hyvin, toki opintopisteiden kasautumiseen on vaikuttanut myös hyväksiluettujen kurssien määrä.
On jotenkin kummallista seurata nuorten aloittajien pähkäilyä, ovatko he oikealla alalla, kun itse on tajunnut asian jo vuosia sitten. Tietysti kun olin itse saman ikäinen, juuri lukiosta tullut, tuntui maailma oudon avoimelta, kun ei ollut 12 vuoden koulun käynnin jälkeen yhtäkkiä mitään varmaa edessä. Vuosien varrella elämän tarkoitus on kuitenkin kirkastunut ja nyt teen töitä täysillä päämääräni tavoittamiseksi.
Toki kevään kiire koulussa ja töissä aiheuttaa väsymystä ja nyt tuntuu olevan vaikeaa saada valmiiksi viimeisiä portfolioita, mutta koko talven pakerrettuani haluan tietoisesti siirtää joitain tenttejä ja kirjallisia juttuja kesälle. Nyt kevään koittaessa ei oikeasti jaksa enää istua neljän seinän sisällä naputtelemassa portfolioita - koko aikaa. Pihatöissä on aina kivempaa...
Opiskelu on minulle jo niin tuttua puuhaa, ettei mitään ihmeellisiä odotuksia oikeastaan ole. Kolmas ammattiin johtava tutkinto on menossa ja kieltämättä toiminta yliopistolla on herättänyt mielessäni jonkin verran kritiikkiä. Ja vielä kerran - työn ja opiskelun yhdistäminen täytyy olla mahdollista siinä missä opiskelun ja perheenkin.
Teoreettisten opintojen merkitys
Tänä ensimmäisenä vuonna olen opiskelun suhteellisen vähän teoreettisia aineita. Näitä on ollut mm. käsityötieteen perusteet, suomen kielen kertauskurssi ja nuo jo mainitsemani kasvatustieteen kurssit. Eräs ihan mielenkiintoiseksi ja antoisaksi osoittautunut kurssi oli tieto- ja viestintätekniikan kurssi, joka oli heti opintojen alettua viime syksynä.
Aluksi kurssi vaikutti turhautavalta, sillä itse olen tehnyt jo vuosia töitä tietokoneella ja pohjalla on graafikon tutkinto. Olen askarrellut web-sivustoja, tehnyt runsaasti kuvankäsittely ja graafista suunnittelua alan ohjelmilla. Sen vuoksi Word-ohjelman ominaisuuksien läpikäynti ei oikein aluksi tuntunut järkevältä yliopisto-opiskelulta.
Mutta sitten kokeiltiin äänenkäsittelyä ja videoiden editointia. Pääsin uuteen maailmaan! Tosin ohjelmien kokeilu jäi vielä lapsen kenkiin, mutta nyt ainakin tiedän, millaisia työkaluja on käytettävissä. Tuon samaisen kurssin hedelmänä syntyi myös tämä blogi, johon olen aina silloin tällöin muistanut käydä kirjoittelemassa tunnelmiani.
Varsinainen kurssityöni oli wiki-sivuston kirjoittaminen. Mielestäni olen aika pitkään pystynyt välttämään nämä blogit ja wikit, mutta nyt minulla on molemmat - ja wiki-sivustoani olen ajatellut päivittää vielä rajusti. Wikin kirjoittaminen lähti käyntiin lukion kuvataiteen verkkokurssin suunnittelusta. Alun perin olin tekemässä Saimaan oppimisverkolle taidehistorian verkkokurssia venla-oppimisympäristöön, mutta päädyin sitten kirjoittamaan kurssin wiki-muotoon. Työ on vielä kesken, ja keskeneräiseksi se taitaa jäädäkin, sillä wiki ei ole koskaan valmis vaan sitä päivitetään ja laajennetaan jatkuvasti. Kuvataide-wikini löytyy osoitteesta:
kuvataide.pbwiki.com
Aluksi kurssi vaikutti turhautavalta, sillä itse olen tehnyt jo vuosia töitä tietokoneella ja pohjalla on graafikon tutkinto. Olen askarrellut web-sivustoja, tehnyt runsaasti kuvankäsittely ja graafista suunnittelua alan ohjelmilla. Sen vuoksi Word-ohjelman ominaisuuksien läpikäynti ei oikein aluksi tuntunut järkevältä yliopisto-opiskelulta.
Mutta sitten kokeiltiin äänenkäsittelyä ja videoiden editointia. Pääsin uuteen maailmaan! Tosin ohjelmien kokeilu jäi vielä lapsen kenkiin, mutta nyt ainakin tiedän, millaisia työkaluja on käytettävissä. Tuon samaisen kurssin hedelmänä syntyi myös tämä blogi, johon olen aina silloin tällöin muistanut käydä kirjoittelemassa tunnelmiani.
Varsinainen kurssityöni oli wiki-sivuston kirjoittaminen. Mielestäni olen aika pitkään pystynyt välttämään nämä blogit ja wikit, mutta nyt minulla on molemmat - ja wiki-sivustoani olen ajatellut päivittää vielä rajusti. Wikin kirjoittaminen lähti käyntiin lukion kuvataiteen verkkokurssin suunnittelusta. Alun perin olin tekemässä Saimaan oppimisverkolle taidehistorian verkkokurssia venla-oppimisympäristöön, mutta päädyin sitten kirjoittamaan kurssin wiki-muotoon. Työ on vielä kesken, ja keskeneräiseksi se taitaa jäädäkin, sillä wiki ei ole koskaan valmis vaan sitä päivitetään ja laajennetaan jatkuvasti. Kuvataide-wikini löytyy osoitteesta:
kuvataide.pbwiki.com
maanantai 4. toukokuuta 2009
Ensimmäisen opiskeluvuoden anti
Ensimmäinen opiskeluvuosi alkaa sitten olla aika vahvasti pulkassa. Viimeinen kontaktiopetusta sisältävä viikkko pyörähti juuri käyntiin - mutta kiire ei laannu ennen kesäkuuta. Jos silloinkaan.
Onneksi olen edennyt opinnoissani suunnitellusti. Sain kasvatustieteen perusopinnnot suoritettua avoimen yliopiston kautta, joten Savonlinnassa en ole käynyt kuin kahta kasviksen kurssia läpi. Ne kummatkin ovat tosin vielä kesken eli tenttiä vaille valmiit. Kehitys ja oppiminen -kurssi oli mielenkiintoinen varsinkin demoiltaan mutta mielestäni myös luennoiltaan. Mielestäni kuitenkin tuohon kurssiin liittyy vähän turhasti tehtävä saatavien opintopisteiden valossa. Luennot, demot, demojen tehtävät, tentti - ja VIELÄ artikkelianalyyysi!!! Itselläni tämäkin kurssi on jäänyt tuosta viimeisestä roikkumaan... Opetuksen suunnittelu ja johtaminen -kurssi oli toisaalta todella antoisa ja oikein mitoitettu -ja demoista oli vielä oikein hyötyäkin!
Kaiken kaikkiaan kasvatustieteen opiskelun tärkeys ja hohdokkuus ei ole minulle auennut vielä mitenkään. En oikeastaan ole löytänyt kasviksen opiskelusta oikeastaan mitään yhteyttä työelämään, hyvin olen oikeastaan selvinnyt ilmankin. Ilman tätä ahaa-elämystä kasvatustieteen opinnot tuntuvat täysin pakkopullalta. Argh!
Pääaineopinnot ovat jääneet oikeastaan aika etäisiksi, sillä en ole ollut mukana kuin kahdella kurssilla - käsityötieteen teoriakurssilla ja vaatetusmuotoilussa. Kaikki muut opinnot olen saanut joko hyväksiluetuiksi tai olen suoritellut niitä itsenäisesti. Syksyllä olinkin aika tuttu näky opintosihteerin luona täyttelemässä ja ruinaamassa lisää pisteitä. Olen kyllä ihmetellyt kovasti miten yksi yliopistokurssi voi antaa saman taitotiedon esimerkiksi tekstiilien pinnankuvioinnista kuin puolen vuoden opiskelu AMK:ssa...? Kriittisyyteni yliopistomaailmaa kohtaa ei ainakaan tästä laannu....
Ensimmäisen opiskeluvuoteni pelasti ehdottomasti pääsy sivuaineopintojen pariin. Onnistun saamaan teknisen työn (siis teknologiakasvatuksen aka käsityökasvatuksen) perusopinnnot kasaan. Oikeastaan sivuaineopinnot ovat tältä vuodelta portfoliota vaillle valmis ja 25 op ovat minun! Olen ollut koko vuoden eniten innostunut teknisistä: niissä olen oppinut ehdottomasti enniten vuoden aikana. Aloittaessani opinnot syksyllä en oikeastaan edes ollut varma sivuainevalinnastani, mutta nyt tunnen tehneeni täysin oikean valinnan. Alunperinhän olisin tietysti halunnut opiskella sivuaineena kuvataidetta, mutta koska siinä ei saa pätevyyttä Savonlinnassa, se haave jää hamaaseen tulevaisuuteen.
Onneksi olen edennyt opinnoissani suunnitellusti. Sain kasvatustieteen perusopinnnot suoritettua avoimen yliopiston kautta, joten Savonlinnassa en ole käynyt kuin kahta kasviksen kurssia läpi. Ne kummatkin ovat tosin vielä kesken eli tenttiä vaille valmiit. Kehitys ja oppiminen -kurssi oli mielenkiintoinen varsinkin demoiltaan mutta mielestäni myös luennoiltaan. Mielestäni kuitenkin tuohon kurssiin liittyy vähän turhasti tehtävä saatavien opintopisteiden valossa. Luennot, demot, demojen tehtävät, tentti - ja VIELÄ artikkelianalyyysi!!! Itselläni tämäkin kurssi on jäänyt tuosta viimeisestä roikkumaan... Opetuksen suunnittelu ja johtaminen -kurssi oli toisaalta todella antoisa ja oikein mitoitettu -ja demoista oli vielä oikein hyötyäkin!
Kaiken kaikkiaan kasvatustieteen opiskelun tärkeys ja hohdokkuus ei ole minulle auennut vielä mitenkään. En oikeastaan ole löytänyt kasviksen opiskelusta oikeastaan mitään yhteyttä työelämään, hyvin olen oikeastaan selvinnyt ilmankin. Ilman tätä ahaa-elämystä kasvatustieteen opinnot tuntuvat täysin pakkopullalta. Argh!
Pääaineopinnot ovat jääneet oikeastaan aika etäisiksi, sillä en ole ollut mukana kuin kahdella kurssilla - käsityötieteen teoriakurssilla ja vaatetusmuotoilussa. Kaikki muut opinnot olen saanut joko hyväksiluetuiksi tai olen suoritellut niitä itsenäisesti. Syksyllä olinkin aika tuttu näky opintosihteerin luona täyttelemässä ja ruinaamassa lisää pisteitä. Olen kyllä ihmetellyt kovasti miten yksi yliopistokurssi voi antaa saman taitotiedon esimerkiksi tekstiilien pinnankuvioinnista kuin puolen vuoden opiskelu AMK:ssa...? Kriittisyyteni yliopistomaailmaa kohtaa ei ainakaan tästä laannu....
Ensimmäisen opiskeluvuoteni pelasti ehdottomasti pääsy sivuaineopintojen pariin. Onnistun saamaan teknisen työn (siis teknologiakasvatuksen aka käsityökasvatuksen) perusopinnnot kasaan. Oikeastaan sivuaineopinnot ovat tältä vuodelta portfoliota vaillle valmis ja 25 op ovat minun! Olen ollut koko vuoden eniten innostunut teknisistä: niissä olen oppinut ehdottomasti enniten vuoden aikana. Aloittaessani opinnot syksyllä en oikeastaan edes ollut varma sivuainevalinnastani, mutta nyt tunnen tehneeni täysin oikean valinnan. Alunperinhän olisin tietysti halunnut opiskella sivuaineena kuvataidetta, mutta koska siinä ei saa pätevyyttä Savonlinnassa, se haave jää hamaaseen tulevaisuuteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
